Sivut

2013/04/21

en tahdo päästää irti, huomata jääväni yksin


Large

Vaikka syömishäiriö on aiheuttanut paljon paskaa, se tuntuu silti jotenkin hyvältä. Tuntuu turvalliselta, eikä huomaa muita ongelmia, kun keskittyy vain ruokaan, sen syömiseen tai syömättä jättämiseen, kaloreihin ja liikkumisen määrään. Sen ansiosta mun elämässä on jotain sisältöä.

Samaa aikaa tiedän, ettei tä oo mitään oikeeta elämää. Oikeessa elämässä ruoka on vaan pieni osa arkea kaiken muun ohella. Paljon tärkeempää on muut ihmiset ja elämästä nauttiminen.

Silti jokin tässä sairaudessa vetää mua puoleensa. En edes tahtoisi tällä hetkellä taistella vastaan. Jotenkin odotan sitä, että pääsen taas laihduttamaan sitten, kun asun kokonaan kotona. Ei mua voi kukaan estää. Ei saa.

Mä vajoon taas kovaa vauhtia siihen samaan helvettiin, josta jo jokin aika sitten nousin kohtalaisesti. Mä oon vaan niin epäonnistunut ihmisenä, ettei mua pysty kukaan pelastamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3