Sivut

2013/04/23

kieroutunut mieli

Osastolla pystyn syömään mun ruoat listan mukaan ilman ongelmia. Tosin samalla kun syön, mun pään sisällä kuuluu vaan 'vittu mikä porsas, saatanan läski'. Tiedän, että kun pääsen kotiin, alan taas lipsua. Pilaan taas kaikki sosiaaliset suhteet ja hankkiudun riitoihin porukoiden kanssa. Miksi helvetissä tä vetää mua puoleensa, vaikkei siitä seuraa muuta hyvää, kuin aavistuksen pienempi olemus? Ja vaikka se -15 kg näkyy muiden silmissä, en mä sitä itse huomannut, vaan koin olevani ihan yhtä läski kuin ennenkin. Ja nyt oon jo oikeesti taas isompi, kuin mitä olin pienimmilläni. En tuu koskaan olemaan tyytyväinen. Mun elämä tuntuu olevan tuhoon tuomittu.

Mä en tiedä miksi mun pitäis elää tätä elämää. Tiedän, että se satuttais mun perhettä ja sukulaisia, jos tappaisin itteni, mutta mitä elämää tää on, että elän vaan sitä varten, etten satuttais muita. Ja kun mä satutan niitä eläessänikin. Ei tässä oo mitään järkee.

Large

Syömishäiriö on perseestä ja se pilaa kaiken, mutta silti ainoo syy miks jaksan elää perheen lisäks on, että mä saan laihduttaa, saan keskittyä siihen kuinka paljon syön ja liikun. Se on ihan vitun raskasta, mutta se tuntuu samalla jotenkin niin turvalliselta. Sairasta tai ei, mut niin se vaan on. Varmaan jonku tekis mieli sanoo mulle, et hanki oikee elämä, mut ei se oo mahdollista, koska mut on tuomittu olemaan ikuisesti yksinäinen paska, jonka elämällä ei oo tarkotusta. Ja samalla, kun syömättömyys antaa sisältöä mun elämään, se vie mua lähemmäs kuolemaa, mikä ei oikeestaan oo muuta kuin hyvä juttu mun kannalta. Ei mua täällä kukaan kaipaa. Mä pidän itteni hengissä sillä, mikä mut pidemmän päälle voi tappaa.

Large

Jos tietäisin, että jotain ois tehtävissä, jokin voisi muuttua parempaan, voisin saada elämäni kuntoon, mä en ehkä ajattelis näin. Mutta kun ei oo mitään todisteita siitä, että mikään muuttuis paremmaks, kukaan ei sitä mulle voi luvata. Olis edes yksi ihminen, jonka kanssa voisin olla oma itseni, niin ehkä tä elämä olis vähän siedettävämpää.

4 kommenttia:

  1. Sä oot se joka sen voi muttaa paremmaks! Ei se tuu odottamalla, vaan sen eteen täytyy tehdät töitä, muuten mikään ei muutu. Se on oikeastaan hyvin yksinkertaista, päättää alkaa elämään sitä elämää jota tahtoo elää, eikä välitä muiden odotuksista sun suhteen :)
    tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Niin, tottahan se on, että vain mä voin itse muuttaa mun elämää toiseen suuntaan, mutta ongelmana on, etten tiedä mitä mä haluan. En tiedä, mitä voisin tehdä, jotta asiat sujuis paremmin. Aina kun luulen haluavani jotain, hetken päästä tuntuu, ettei se olekaan hyvä vaihtoehto. Oon liian hukassa mun elämäni kanssa ja liian väsynt elämään, jotta jaksaisin tehdä töitä täysillä sen eteen, että asiat muuttuis paremmaksi.
    Kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. Tuntuu pahalta sun puolesta kun sulla on rankkaa :( Sun äiti on sielä oven takana kuuntelemassa, koska haluaa sun parasta. Se ei halua nähdä tyttönsä kärsivän ongelmissa vaan haluaa että parannut, sun täytyy koittaa itekkin se ymmärtää! :/ askel kerrallaan kohti paranemista! Go girl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sullakaan hirveän helppoa tunnu olevan :/ Inhottavaa, kun niin monella ihmisellä on nykyään kamalasti ongelmia ja niin monet joutuu yksin kärsimään niiden kanssa. Toivon sulle kaikkea hyvää ja että saat asias järjestykseen vielä.

      Niin kai se on, että se haluu vaan mun parasta, mutta sitä on vähän vaikea tajuta, kun kaikki muut haluaa mun lihovan, mutta ite en todellakaan haluais enää yhtään tästä kasvaa. Tahtoisin niin kovasti olla pienempi, hento keijukaismainen, lähes olematon..

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3