Sivut

2013/05/02

hukassa

Kyllä mä oikeesti haluan parantua, mä en jaksa tätä enää. Mutta kun on niin perkeleen vaikeeta. Mä en tajuu miten pääsen tästä eroon, en tiedä voiko kukaan auttaa mua. Oon niin syvällä kaikessa paskassa, että täältä nouseminen tuntuu kestävän lohduttoman kauan, niin kauan, että ehdin jo monta kertaa luovuttaa.



Oon oksentanut jo kaheksan kertaa osastolta pääsemisen jälkeen. Ei tästä tuu yhtään mitään. Mä olin jo päässyt siitä pahasta tavasta eroon, mutta nyt oon taas alkanut kumartelee posliinille, enkä tiedä mitä voisin tehdä, että saisin lopetettua. Osastolla en voinut oksentaa, koska oisin jäänyt kiinni. Kotona se on niin helppoo.. Liian helppoo. Joku siinä aiheuttaa suorastaan järkyttävän hyvän olon, kun saa tyhjentää ainakin osan syödystä. En vaan pysty antaa itelleni lupaa syödä, ainakaan niin, etten jotenkin hankkiutuis siitä eroon. En tajuu miten mä osastolla pystyin syömään ateriamallin mukaan, mutta heti kotona se tuntuu niin vaikeelta ja väärältä.


Mua muutenkin stressaa ihan älyttömästi kaikki. Autokoulu pitäis hoitaa, kouluun pitäis olla yhteydessä ja suorittaa jotain kursseja, äitille pitäis hankkii synttärilahja, pitäis käydä kampaajalla, mutku ei jaksa, pitäis siivota, pitäis sitä ja pitäis tätä. En jaksa. Oon vaan yks laiska paska. Stressaan kaikesta, mutten tee mitään minkään eteen. Ei kukaan voi olla ihmisenä epäonnistuneempi kuin mä. Voi luoja, en kestä itteeni. Itseinho hipoo taivaita ja haluan taas kuolemaa enemmän kuin vähän aikaa sitten. Mua ei vaan oo tarkotettu tähän elämään. Mut silti mä taistelen, päivästä toiseen. Ei tässä oo järkee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3