Sivut

2013/05/04

jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Meen taas alamäkee ja lujaa. Masennus on taas pahentunut. Just kun mä luulin, että oisin edes jotenkin sitä saanut jo hiukan selätettyä, niin eiköhän se iske takaisin kahta kauheemmin. Mä en tuu selviin tästä elämästä, koska en saa mitään aikaseks, en jaksa yksinkertasesti tehdä mitään. paitsi syödä ja oksentaa


Oon niin varma, että syömisetkin lähtee kohta lapasesta. Mä pelkään niiiin älyttömästi, että mulle tulee ahmimishäiriö. Mä en halua sitä. En halua, en en en en en. Mutta kun se on niin suuri vaara. Mä en jaksa tätä.


Toisaalta mä tiiän, että mun pitäis nostaa painoa ja välillä tulee sellanen olo, että mitä vitun väliä kuin nopeesti paino nousee, että syön nyt sitten kerralla enemmän niin saan senkin hoidettua nopeemmin pois alta. Ja sit taas kahen sekunnin päästä kiroon itteni alimpaan helvettiin, kun menin syömään, koska en tahdo lihoo yhtään vaan enneminkin laihtua. Mua vaan masentaa niin paljon, etten oikeen jaksa käyttää eneriaa ruoan totaaliseen välttämiseen. Oon niin epäonnistunu laiskapaska.


Mun pää hajoo tähän ristiriitaisuuteen, enkä mä tiedä mitä mun pitäis tehdä. Niin toivoisin, että olis olemassa joku, joka tulis ja antais käden ja vetäis mut pois tästä paskasta, kannattelis mua niin kauan, että pystyn seisoo omilla jaloillani ilman tukee.

1 kommentti:

  1. Moi! Mulla olisi sulle blogissani haaste, jos haluat tehdä. :)

    http://lasiperhosia.blogspot.fi/2013/05/8-things-about-me.html

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3