Sivut

2013/05/01

kaksnaamainen epäonnistuja

Paino oli laskenut 1,1 kg alle viikossa. Riemuitsen sisälläni, mutta esitän muille, etten tajuu mistä johtuu ja että se ois mun mielestä huono juttu. Ne luulee et oon parantumisessa paljon pidemmällä, kuin mitä todellisuudessa oon. Mut porukat on huomannut, että mä yritän taas luistaa ateriamallista ja syödä niin vään kuin mahdollista ja siispä ne kyttää mun syömisiä nyt ihan yli tarkasti. Vittu.



En haluais tuottaa jatkuvasti pettymystä toisille, mutta en toisaalta myöskään itselleni. En sitten tiiä mitä pitäis tehdä, koska jompaa kumpaa mä väkisinkin teen. Jos syön ja annan painon nousta ja käyttäydyn ku normaalit ihmiset, musta ollaan ylpeitä, mutta mä ite kiroon itteni helvettiin ja haluan kuolla. Jos taas välttelen syömistä, oksennan, juoksen ja laihdun, voin ite riemuita ja olla tyytyväinen, mutta kaikki muut on muhun pettyneitä. Tä on niin perseestä.

Sit mä idiootti menin eilen juomaan ihan liikaa. Kaloreita kerty niin paljon, etten edes halua tietää. Mutta olipahan hauskaa aina silloin, kun pystyin miettimään välillä muutakin kuin mun läskejä reisiäni. Mut oon varma, että nyt se mun paino on sit pompannut taas sen yli kilon ylöspäin, enkä kestä tätä.


Mä en tajuu, mikä mun elämän tarkotus on. Onks se oikeesti se, että mä mietin jatkuvasti kaloreita, kulutusta ja omaa läskeyttäni. Mä en jaksa tehdä mitään, mutta sit kuitenkin turhaudun, kun oon tekemättä mitään. Kaikki on niin helvetin ristiriitaista. Olis niin paljon helpompaa vaan olla kuollut, mutta toisaalta jos tappaisin itteni, ni oisko se sit luovuttamista? Oisin niin luuseri, etten kestä tätä elämää, minkä kaikki muutki ihmiset joutuu kestämään. En mä tiiä mitä mun pitäis tehdä. Kumpa löytäisin jotain muuta sisältöä mun elämään kuin jonkun syömisvammailun.

2 kommenttia:

  1. Irina rakas, sun elämällä on tarkotus! Tietenkin! Tällä hetkellä sulla on vaikeaa, mutta kaikki esteet on tehty ylitettäviksi! Sun täytyy taistella! Jos antaisit nyt periksi, antaisit kaiken vallan syömishäiriöllesi, se olisi luovuttamista. Ethän halua niin? Sun täytyy taistella ja näyttää maailmalle että oot vahvempi kun mörkö sun pään sisällä! Kesä on tulossa ja meidän täytyis miettiä iloisia ja ihaia asioita, mitä kaikkea ihanaa kesällä voikaan tehdä! Älä lannistu, vaan keep going girl! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksestas! Se antaa mulle voimaa ainakin hetkeks taas. Se on hassua, kun tavallaan noi asiat tietää, mut sit ei kumminkaan osaa toimia niiden mukaan. Ja en tosiaan haluais luovuttaa syömishäiriölle, koska ei se oo mitään oikeeta elämää, jos kaikki aika menee vaan kaloreista murehtimiseen.. Mut mä yritän muuttaa asennettani vähän positiivisemmaks. :)

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3