Sivut

2013/07/11

ei mitään järkeä

Syömiset menny tänään ok, 914/1000 ja sitten olin treeneissä, missä palo ehkä 300 tai jopa enemmän.


Muuten kaikki on yhtä paskaa. Mä en osaa mitään. Mä en pysty mihinkään. Mä mokaan kaiken. Mä oon luuseri. Mulla on taas uusi haava jalassa. Musta ei oo mihinkään. Oon ruma. Oon läski. Oon paska. Oon sairas. Oon masentunut. Oon syömishäiriöinen. Mul on psykoositasoinen masennus ja kaksisuuntasta epäillään. Mä oon täysin toivoton epäonnistuja.


Mä alan menettää toivoni ihan kaiken suhteen. Mä vaan lihon, vaikka syön alle tuhatta kaloria ja treenaan. Mun masennus ei oo helpottanu yhtään vaikka syön kolmee eri lääkettä ja käyn psykiatrisella sairaanoitajalla. Musta tuntuu, etten saa ikinä suoritettuu lukioo tai autokouluu. Kukaan ei tuu koskaan tykkäämään musta. Mä en löydä ikinä poikaystävää. Mä menetän kaikki mun kaverit. Kukaan ei vaan ymmärrä mun tuskaa. Mä oisin niin valmis luopuu tästä paikasta maan päällä ja antaa sen jollekin, joka oikeesti ansaitsee sen kaiken mitä mulla on. Siis ei näitä huonoja juttuja vaan hyviä, kuten ihanan perheen, fyysisen terveyden jne.


Mä en kertakaikkiaan keksi yhtäkään syytä, miks mun pitäis elää. Mua ei jää kukaan kaipaamaan. Mä oon koko ajan vaan kaikkien tiellä. Kukaan ei välitä musta. Työnnän kaikki aina pois mun luota viimeistään siinä vaiheessa, kun joku on vähänkin pääsemässä lähemmäs. Mä oon läski ja ruma, enkä ansaitse elää. Mä oon läpimätä ihminen. Aamen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3