Sivut

2013/08/30

falling apart



Itken, mutta kyyneleitä ei valu.
Rintaa puristaa, enkä voi hengittää.
Mä vajoon yhä syvemmälle.
Enää en pääse ylös.
Pimeys ympäröi minut.
Kohta olen aivan pohjassa. 
Hukun muiden hengittäessä ympärilläni.



Kaikki menee taas päin helvettiä. Mä oon yhä syvemmässä kuopassa, ja masennus kiristää otettaan jatkuvasti. Mun syömisetkin on mennyt ihan vituilleen, vaikka lupasin tsempata. Huomisesta lähtien tän on oikeesti muututtava. Mä en kestä muuten. Musta ei oo tähän. Mä oon muutenkin ihan itsemurhan partaalla, ja nyt kun laihdutuskaan ei suju, oon entistä lähempänä sitä. Huomenna on punnitus, saa nähdä miten käy.



Osa syynä mun syömisten pillalle menemisessä oli mun viikonlopun ja maanantain mieliala. Olin niin saatanan korkeella. Tuntu, että kaikki ongelmat oli kadonnut kokonaan, eikä mitään sellaista olis, mihin en pystyis tai mihin mun voimat ei riittäisi. En jaksanut välittää painosta tai syömisistä, enkä liioin mistään muustakaan. Kaikki oli yhdentekevää ja kaikki oli mahtavaa. Mikään ei häiinnyt mua ja ajatukset lensi. Mutta nyt oon taas pohjalla. Se kaikki loppu yhtä nopeesti kuin alkokin. Mä en sitten tiedä, kun mulla on epäilty kakssuuntasta, että onko mulla oikeesti sellanen, vai onko tä jotain ihan muuta. En tiedä. Mä sekoon.


Mä hajoon ihan just kokonaan. Mä en enää pysty pitämään kulisseja pystyssä ja esittämään, että kaikki olis kunnossa. Mikään ei kiinnosta, eikä mun voimat riitä mihinkään. Haluan vaan kuolla, ja haudon jatkuvasti päässäni ajatusta itsemurhasta. Se olis niin helppo ratkasu tähän kaikkeen. 


Musta tuntuu, etten tuu ikinä pääsemään pois tästä synkkyydestä. Mut on tuomittu tähän loppuelämäkseni. Mä en ansaitse mitään muuta kuin paskaa. Oon niin huono ihminen. Mut silti mä toivon, että joku tulis ja pelastais mut tältä kaikelta pahalta. Mutta mä tiiän, etten ansaitse sitä. Mun kuuluu kärsiä. Mun täytyy kuolla.


En sitten tiiä muten nää kuvat tässä postauksessa on, kun kännykällä tein koska en jaksanut oottaa että netti tulee käyttöön. Toivottavasti ne ei oo ihan perseellään...

2 kommenttia:

  1. Voimia sulle ihanuus, kaikki järjestyy kyllä<3

    VastaaPoista
  2. kiitos ihana <3 toivotaan niin...

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3