Sivut

2013/08/14

kiitos

Mä en oikeestaan mitään muuta tähän blogiin oo kirjoittanut, kuin vaan valitusta, valitusta ja lisää valitusta. Nyt tavasta poiketen ajattelin kerätä tähän postaukseen asioita, joista mä kaikesta huolimatta oon kiitollinen.


Ensinnäkin ihan valtavat kiitokset teille ihanille, jotka jaksatte lukea mun blogia ja kommentoida ihania tsempaavia kommentteja. <3 Ne oikeesti piristää mun päivää ja saa mut jaksamaan täällä paremmin. Ilman teitä mä olisin paljon huonommassa jamassa. Se on outota, miten jotkut tuntemattomat voi saada tuntemaan itsensä edes ihan pikkiriikkisen hitusen verran arvokkaaksi, ainakin hetkeksi. Kiitos kiitos kiitos, ootte ihan mielettömän ihania ja arvokkaita ihmisiä, älkää antako minkään lannistaa teitä. <3


Oon myös kiitollinen mun kaikista kavereista, joista osaa voin ehkä kutsua jopa ystäviksi. Mulla ei ikinä ennen oo ollu näin hyviä ystäviä, sellasia, joista tietää, että nää oikeesti on ja pysyy mun rinnalla vaikeempinakin aikoina, eikä hylkää tiukan paikan tullen. Mun kaikki ystävät tietää mun ongelmista ja mun osastojaksosta ja kaikesta(ei nyt ihan kaikkea mutta kuitenkin), ja ne ois ihan hyvin voinut hylätä mut, tällaisen sekopään, mutta ei, ne jaksaa tukea mua ja ne oli menny puhumaan musta terkkarillekin, kun olivat olleet yhessä vaiheessa niin huolissaan musta. Kiitos siis teille maailman ihanimmille ystäville, että ootte olemassa, vaikka mun usko teiän luotettavuuteen välillä vähän horjuukin, mutta se ei johdu teistä, vaan mun aikaisemmista huonoista kokemuksista ihmissuhteissa. Kiitos. <3


Mulla on myös ihana perhe, vaikka meillä ei aina ookaan kovin helppoa. Välillä meillä menee hermot toisiimme ja tuntuu, että olis parempi kun kaikki asuis eri osotteissa, mutta kyllä mä silti rakastan jokaista teistä. Mun pikkuveljiä, jotka saa mut niin usein hermoromahduksen partaalle, ja mun vanhempia, jotka kyttää mun tekemisiä välillä vähän liiankin tarkkaan ja suuttuu mulle asioista ihan turhaan ja toki syystäkin. Ootte rakkaita. <3


Kiitollisuudelle antaa myös aihetta se, että kaikki mun läheiset on terveitä, kukaan ei oo parantumattomasti sairas. Mä oon ehkä ite kaikkein sairain, mutta ei sen väliä, koska mä en oo niin tärkee, mutta mulle olis aivan hirveetä, jos joku mun läheisistä, perheestä, sukulaisista tai kavereista kuolis tai niille kävis jotain. Oon kiitollinen siitäkin, että te kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella ootte hengissä ja taistelette, vaikka onkin vaikeeta. Elämä on oikeesti arvokas asia, eikä sitä pidä heittää hukkaan. Kuulostaa varmasti aika tekopyhältä mun suusta sanottuna, mutta se johtuu vaan siitä, että mun on vaikeeta hyväksyä itseäni ja ymmärtää, että mä olisin lähelläkään yhtä arvokas kuin muut ihmiset. Muistakaa, että teillä kaikilla on joku, joka välittää teistä, vaikka ette sitä tietäisikään.


Itsessäni oon kiitollinen siitä, että mä olen sillälailla terve, etten ole sokea, kuuro, liikuntavammainen tai muuta vastaavaa. Sitä pitäis oikeesti arvostaa, että pystyy näkemään kaiken kauneuden tässä maailmassa, vaikka sitä ei tavallaan näkiskään, mutta kyllä sitä kauneuttakin täällä on. Ja sitä, että pystyy kuulemaan, miettikää elämää ilman musiikkia tai sitä ettei pystyisi liikkumaan ja ei saisi kokea liikunnan aiheuttamaa euforiaa.


Oon kiitollinen monesta muustakin asiasta, mutta en nyt laita tähän enempää ettei veny ihan liian pitkäks. xd Paitsi että oon kiitollinen siitäkin, jos joku oikeesti jakso lukea tän loppuun asti! :)

4 kommenttia:

  1. ihana postaus <3 mäkin oon kiitollinen että jaksat aina kommentoida ja tsempata :) oot ihana <3

    VastaaPoista
  2. ihana postaus! :-) iso kiitos myös sulle kun oot jaksanu tukee ja kannustaa mua <3

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3