Sivut

2013/08/22

you can't hurt me because i feel nothing at all


Mulla on niin järjetön ahdistus kaikesta tällä hetkellä, etten tiedä miten päin pitäisi olla. Kaikkein eniten ahdistusta aiheuttaa oma kroppa. En voi olla itkemättä kun katon peiliin. Se mitä mä nään on jotain niin järkyttävää. Mua rupee oikeesti oksettamaan, kun nään mun kaikki läskit. Päivä päivältä mä tunnun vaan kasvavan entistä suuremmaksi. Vaikka mulle menee kaikki samat vaatteet, niin silti peili näyttää mut joka päivä entistä leveämpänä ja läskimpänä. Mulla lähtee järki tän asian kanssa. Mä tarviin mun vaa'an takaisin.


Mä tajusin, etten mä tunne enää melkein mitään. Ainoo, mitä mä tunnen, on syvä viha itseäni ja kroppaani kohtaan ja järjetöntä ahdistusta. Mä en ikävöi ketään, mä en rakasta ketään, mä en vihaa ketään, mä en kaipaa ketään, mä en tykkää kenestäkään, mä en inhoo ketään, mä en tunne iloa, en surua, en nautintoa, en kipua, en pelkoa, en mitään. Oon tunteeton kylmä paska. Mä en edes pysty ymmärtämään, miten jotkin ihmiset voi olla toisilleen niin tärkeitä ja rakkaita, kun en itse pysty tuntemaan niin. Mä en ymmärrä, miten joku voi ikävöidä toista ihmistä, kun en itse ole tuntenut sitä aikoihin. Mä oon aivan turta. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu tärkeeltä, kaikki on yhdentekevää. Mä olen kamala ihminen.


6 kommenttia:

  1. toi tunteettomuus voi johtua sun lääkityksestä? tai mulla ainakin hävis lähes kaikki tunteet lääkityksen takii :c voimia ja haleja muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm..voi olla, tosin tuollanen on kai yks masennuksen oireistakin, että tiedä sit mistä johtuu, saa vaan tuntemaan itsensä entistä paskemmaksi. :-( kiitos ihana <3 haleja sullekin <3

      Poista
  2. Sä ilmeisesti koitat valota laihuuden ja elämän välillä? mikset oo miettinyt et voisit saada kummtakin? Mä mun blogissani pyrin siihen et saan laihuuden ja elämän. Elämä mulla on nyt mutta ei laihuutta. Joten menen sitä kohti ilman et anoreksiani vaihvistuis taas liikaa niin et joutuisin sairaalaan tai menettäisin onnellisuuteni. Käy kurkkaa jos kiinnostaa.

    http://kaneliataivaassa.blogspot.fi/

    Mut jos haluut valita jommankumman niin valitse elämä. Oikeesti mä tiedän et ku on laiha ja ei oo elämää ei sillä laihuudella oo arvoa. tekisi mitä vaa et saisi sen elämän takas, mut sitte siihen ei vaa pysty ilman Verta ja Kyyneliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ainakaan viimeksi onnistunut pitämään molempia. Kun makasin letkussa sairaalassa niin ei se ollut mitään elämää. Mutta voisihan se ehkä silti onnistua.

      Niin, mulla tällä hetkellä painaa vaakakupissa laihuus enemmän kuin elämä. Mun elämä on muutenkin jo aika paskaa masennuksen takia, niin ihan sama vaikkei mulla sitä olis, kunhan oisin laiha.

      Poista
    2. Joo itekkin tajusin sillon letkuissa ettei se oo elämää ku itkee vesi lasin takia ja ulos pääsee vaan pyörätuolilla, mut jos nyt vois olla lievempää? ei niin laihaksi? Ite ainakin toivon et laihtuminen jäis kohtuullisiin rajoihin. Ettei mitää luuranko kroppaa. Koska sillon en voi elää, tanssia, nähä kavereita tai mitää.

      Poista
    3. mm... se ei oo elämää joo, mut kun mulla ei masennuksen takia oo voimia oikein muutenkaan kavereiden kanssa olemiseen saati mihinään muuhunkaan, niin tuntuu, että laihdutus oikeesti ois mun elämä. mä haluun luuranko kropan, mä tahdon olla älyttömän laiha, en mahda sille mitään.

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3