Sivut

2013/09/06

ei musta laihaa tuu

Noniin, se on sitte turha yrittää laihduttaa. Kaikki suunnitelmat meni ihan plörinäks sen suhteen. Täällä katotaan paino 3krt/viikko. Se ei saa laskee yhtään, ja ruoka tulee valmiiks annosteltuna. Vittu jes. Enkä saa olla kasvissyöjä. Hienoo. Punasta lihaa ei sentään tarvi syödä, eikä silakkaa.

Joten anteeks siis kaikki te lukijat, joille lupasin, että laihdtan ja laihdun. Tähän laihdutukseen tulee nyt ainakin tauko, sillä täällä osastolla siitä on turha haaveilla. Kotilomilla paastoon sitten mahdollisuuksien mukaan. 

Ajattelin, että laittaisin ehkä, EHKÄ, viikonloppuna kuvat itestäni tänne, kun pääsen käymään kotona. Näättepähän, että en mä tosiaankaan oo mikään laiha, vaan ihan jäätävä sotanorsu. Jos siis kiinnostaa nähdä. En haluu järkyttää teitä turhaan.

Tääl osasolla on ihan sika tylsää, ei oo mitään tekemistä, tääl oo mitää muuta ku telkkari ja sielt tulee vaan paskaa. En mä muutenkaan kyllä pysty keskittymään mihinkään. Nyt oon sentään uskaltautunu jo puhuu muutamalle ihmiselle täällä, ja ne onneks vaikuttaa ihan mukavilta. Kai tää tästä.. Ärsyttää, etten pääse vielä tänään kotiin. Oisin niin paljon halunnut, mutta ei onnistu. Mua ärsyttää myös, kun en pysty laittamaan kuvia näihin postauksiin kun tää kännykkä ei osaa laittaa niitä silleen sopivasti vaan ne menee ihan yli reunojen. 

Mun elämänhalu on jossain niin pohjamudissa, ettei tosikaan. Nyt kun multa kaiken muun paskan lisäks vietiin mahollisuus laihduttaa, ni kaikki toive edes aavistuksen paremmasta elämästä haihtu ku savuna ilmaan. Tekis mieli hirttäytyä. Ei mun elämässä oo mitään järkeä. Oon koko ajan vaan jossain sairaalassa, sillä välin kun muut menee elämässään eteenpäin. Joudun varmaan taas jättään koulun kesken, ja musta alkaa tuntuun, etten ikinä saa suoritettua sitä loppuun. Huoh, on mullakin hieno elämä.

4 kommenttia:

  1. Ehkä sun täytyy siellä hoidossa keskittyä ittes parantamiseen ja masennuksen nujertamiseen, ei sitä kukaan voi loppuelämää elää sh:n ja masennuksen kanssa :-(
    Voimia:)!

    VastaaPoista
  2. Niin, musta kyllä tuntuu, etten tuu ikinä pääsee eroon sh:sta enkä tiedä haluanko edes. Mut olis se kiva jos saisin apua tähän masennukseen. Kiitos<3 voimia sullekin <3

    VastaaPoista
  3. Millä osastolla oot? Sun on pakko jatkaa eteenpäin elämäs. Se elämä mit minäkin oon kokenu jätettyäni anoreksian taka-alalle on jotain niin uskomattoman ihanaa ja sen kaiken tastelun arvosta. Vaikka aijonkin laihduttaa oon suuri muutos siinä miten sen aijon tehdä. En päästä itseäni koskaan enään niin huonoon kuntoon kuin vuonna 2011. Tervellä tavalla voi muokata vartaloaan kunhan on päästään kunnossa. Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon kriisiosastolla, ja tajusin vast nyt et ei tä iha ookkaa suljettu osasto. se on hienoo, et oot päässyt tohon missä nyt oot ja on ihana kuulla, että sulla on mukava elämä. mulla vaan on se, että ku oon masentunu, niin vaikka mulla ei mitään syömishäiriöö olis ikinä ollutkaan niin mun elämä tuntuu silti ihan paskalta. ehkä mä pystyisin näkemään maailman vähän eri tavalla ja ehkä oman kropankin jos en ois niin masentunut. ja siis kun tää mun masennushan ei oo syömishäiriöstä johtuvaa niiku monella on vaan mulla on masennus ollut jo paljon ennen sh:ta. Kiitos kommentistasi kuitenkin :)

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3