Sivut

2013/09/26

eikö tää lopu milloinkaan

Pää lyö tyhjää, kun yritän miettiä, mitä mä voisin tänne kirjottaa. En haluaisi aina vaan sitä samaa paskaa purkaa tänne, mutta kun se nyt vaan on mun elämää tällä hetkellä, luultavasti koko mun lopun elämää. Äh, en tiedä. Kaikki hajoo käsiin.

Mä hajoan päivä päivältä pienempiin osiin. Ote elämästä herpaantuu hetki hetkeltä ja kaikki lipee mun otteesta. Ainoo missä pysyn kiinni, on kuoleman ajatukset. En saa niitä pois mun päästä. Ne vainoo mua jokaisen kulman ja päänkäännön takana. En kykene miettimään lähestulkoon mitään muuta kuin eri tapoja miten voisin tappaa itseni, tai sitten vain sitä kuinka kovasti haluaisin kuolla. 

Miksi mä sitten en tee mitään sen eteen, että poistuisin tästä maailmasta? Koska ei se oo niin yksinkertaista kuitenkaan. Vaikka mä oon paskaakin paskempi ihminen, täysin arvoton ja turha, niin tiedän, että silti jostain kumman syystä mun kuolema aiheuttaisi järjetöntä tuskaa mun perheelle. Vaikken käsitäkään syytä sille, niin en silti tahdo tehdä sitä heille. Se olisi väärin heitä kohtaan. Lisäksi mun elämään on tullut henkilö, joka saa mut aina välillä uskomaan elämään. Oon niin onnekas, että mulla on sut. Tiedän kyllä, että luet tätä. Sä ymmärrät, sä kuuntelet, sä välität. Kiitos siitä. <3 Sun ansiosta mä en oo menettänyt täysin kaikkea toivoani siitä, että voisin vielä joku päivä hymyillä ja sanoa parantuneeni.

Laihtuminen on kyllä edelleen mun tavoitteena. Mut en koe että mulla olis varsinaista syömishäiriöö. Mä vaan oon tällanen lapsellinen kakara joka ei osaa käyttäytyy normaalisti. Onneks mun syömisiä ei vahdita kauheen tarkkaan täällä osastolla, mutta ei täällä silti oo kauheen helppo laihtuu. Mut kun mä pääsen kotiin ni mä lupaan, että tuun pääsemään kohti mun tavoitetta pienin askelin. 


4 kommenttia:

  1. Antaisin ja tekisin mitä vaan että sun paska olo helpottais. On niin surullista että noin ihana ihminen joutuu kärsimään noin paljon.
    Mä lupaan kuunnella aina, ihan mitä asiaa tahansa. Kiitos itsellesi, et tiedäkkään kuinka paljon sää olet antanut mulle voimaa ja uskoa vielä kaikkeen. Olet ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos muru <3 Samat sanat, säkään et ansaitse mitään siitä kärsimyksestä, mitä judut kokemaan.
      Muista, että säkin voit kertoa mulle mitä vaan, mä lupaan myös kuunnella sua, oli sulla sit kerrottavana ilon tai surun aiheita.
      Oot niin tärkee <3

      Poista
  2. komppaan Omppua! on niin väärin että sä kärsit noin paljon :c voimia ja haleja, oot tärkee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sullakaan oo niin kovin helppoa. :( sunkin pitäisi saada elää paljon onnellisempaa elämää, sen sä ansaitsisit! kiitos! tsemppiä sullekin rakas <3

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3