Sivut

2013/09/21

fast fast fast

Tänään en aio syödä mitään. Juo vain vettä ja pepsi maxia. Mun on onnistuttava, mun on laihduttava. Se on helvetin vaikeeta osastolla, mutta mun on silti vaan pystyttävä siihen. Ihan sama vaikka en pääsis kotilomille, ei ne voi mua siellä ikuisuutta pitää, kun en oo lähelläkään alipainoa.


Ja mulle on ihan yks hailee vaikka olisin loppuelämäni osastolla, ei mulla muutenkaan oo mitään elämää. Ystävät kaikkoo, kun ne ei kestä tällasta hullua. Perhe huutaa ja tappelee keskenään. Isovanhemmat kuvittelee kaiken olevan niin vitusti paljon paremmin kuin oikeesti on, ja yks niistä haluu vaan saarnata mulle joka asiasta ja sanoo ettei hän voi hyväksyy, että mulla on syömishäiriöö, että se on vaan jotain nuoruuden oireilua, sanoi siis silloin kun makasin osastolla 40 kiloisena letkuissa kun en pystynyt syömään. En edes jaksa nähdä ketään, miksi mun siis pitäisi olla missään muualla kuin osastolla. Ei musta oo mihinkään, ei mulla oo mitään merkitystä tässä maailmassa. Mun on ainoostaan oltava laiha, niin silloin ees jokin mussa on hyvin.


Tänään siis paasto, paasto joka päivä kun se vaan on mahdollista tästä eteenpäin. Pakko pakko pakko. Ei mua edes huvita syödä, ruoka on turhaa ja paskaa. Sitä ei oo tarkotettu mulle, vaan kaikille muille ihmisille.

4 kommenttia:

  1. :(<3 mää lupaan ainakin pysyä tässä, aina. En lähde minnekkään.

    VastaaPoista
  2. Voi irina on kamala lukea kun sulla on noin paha olla.. :--(
    Hirveästi voimia ja haleja sun päiviin <3
    Älä luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi älä vaan pahota mieltäs mun takia :-(
      Kiitos ihana<3

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3