Sivut

2013/10/05

nothing inside


Oon turta. Aivan täysin turta. Nyt mä en tunne mitään, yhtään mitään. Mä en ole iloinen, en surullinen. Mä en tunne nautintoa, en hetkellistä hyvän olon tunnetta. Mutta mä en myöskään tunne ahdisusta, eikä mun olo ole masentunut. Oon vaan täysin tunteeton. En muista, koska viimeksi olis ollut tällainen olo. Siis, että en tunne edes ahdistusta tai pahaa oloa. Tunnen vain tyhjyyttä, tai no ei sitä voi tuntea. Mutta oon tyhjä, tyhjä tunteista. Oon vain kuori, jonka sisällä ei ole mitään. Pelkkää tyhjyyttä.


En enää tiedä mikä olotila on paras, masentunut olo ja järkyttävä ahdistus vaiko täysi tunteettomuus. Millään ei oo nyt väliä, en jaksa kiinnostua yhtään mistään. Mä en jaksa välittää edes omasta painostani, vaikka tiedostankin, että se on ihan liikaa ja että olen aivan järkyttävän läski. Mutta silti, siitä huolimatta mä en jaksa tehdä asialle mitään, koska mua ei yksinkertaisesti kiinnosta, koska mä en tunne mitään. Mun koko ei ahdista mua, en tunne itseäni rumaksi, en tunne itseäni kauniiksi, en tunne iteäni huonoksi enkä hyväksi. En tunne kertakaikkiaan mitään. Mutta samalla mä TIEDÄN, että olen ruma ja läski ja huono ihminen, mutta mä en tunne sitä, eikä se tosiasia aiheuta mulle ahdistusta tai mitään muutakaan tunnetta. Mua ei kuvota, eikä okseta, mun ei tee pahaa oma kokoni, rumuuteni tai paskuuteni, mä vaan tiedostan ne.


Huono puoli tässä on, että enpä mä ainakaan laihdu, kun ei jaksa kiinnostaa. Toivottavasti mä en kuitenkaan ainakaan liho, sillä tiedän, että kun taas tunnen sen ahdistuksen ja masentuneisuuden ja kaiken, niin mä vihaan itseäni entistä enemmän ja kaikki kaatuu niskaan.


Tänään olis tarkoitus mennä juhlimaan kavereiden kanssa. Niillä loppu koeviikko ja kirjotukset on ohi syksyn osalta, niin haluuvat juhlia sitä. Mä nyt vaan meen mukaan bilettämään. Saa nähdä meneekö taas ihan överiksi. Toivottavasti ei. Mutta tälläsellä ololla mun on ehkä vähän vaarallista lähteä juhlimaan, kun saatan tehdä mitä vaan, kun mikään ei tunnu millekään, enkä välitä mistään. Täytyy ehkä sanoo kavereille, että kattoo vähän mun perään, etten lähe kenen vaan matkaan ja tee mitään hölmöä. Mut en mä kyllä kehtaa. Voi vittu. No toivotaan parasta..

2 kommenttia:

  1. Sä et ole lihava, etkä ruma. Oot super kaunis ja ihana ihminen<3 Määkin oon ihmiskuori, tunteeton. Joten tiedän miltä susta tuntuu...
    Ehkä tää kaikki vielä loppuu, kkoita nyt jaksaa päivä kerrallaan, mulle voit aina puhua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kyllä mä olen molempia. :( säkin oot ihana. Kyllä meiän täytyy vaan jaksaa uskoa siihen. Voimia <3

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3