Sivut

2013/12/26

I wish there wouldn't have been christmas at all

Voi kuinka mä tahtoisinkaan kirjoittaa tänne siitä, kuinka loistavasti mun joulu sujui. Miten mä tunsin sen ihanan ja lämpimän tunnelman ja läheisten välillä vallitsevan rakkauden. Miten mun mieli nousi korkeelle, kun näin muiden hymyilevän iloisena. Miten oli ihanaa taas vuoden tauon jälkeen koota lautaselle niitä perinteisiä jouluruokia, samalla keskustellen kaikesta maan ja taivaan välillä ihanien sukulaisten kanssa.


Mutta todellisuudessa mun joulu ei ollut mitään tosta mitä mä yllä kuvasin. Okei, täytyy myöntää, että olis sitä voinut joulu paljon huonomminkin mennä. Mun jouluun ei kuitenkaan kuulunut alkoholismia, suuria riitoja, väkivaltaa tms. Mutta en voi kuitenkaan väittää, että mä oisin jotenkin nauttinut tästä joulusta.

Aamulla me vedettiin perinteisesti riisipuurot naamaan kotona perheen kesken ja katsottiin joulurauhanjulistusta telkkarista. Joskus ollaan menty sinne paikan päälle, mutta tänä vuonna oli täällä Turussa ainakin sen verta paskat ilmat, et ei sit viittitty lähtee sinne. Ja no, mä nyt nousinkin sängystä vasta siinä puol 12, että en ois itteeni lähtövalmiiks ees ehtiny saamaan, kun ei kuiteskaan ihan Turus asuta. Syötiin puurookin oikeestaa vasta sen julistuksen jälkee. No, mitenkäs muutenkaan siinä sit kävi kuin että mä onnistuin heittään siinä pöydässä jotain läppää mistä äiti veti herneet nenäänsä totaalisesti, jätti puuronsa kesken ja lähti pois pöydästä. Hienoo kun mä oon näin vitun ihana ihminen. Muutenkin se syömisen aiheuttama ahdistus olis ollu mulle ihan tarpeeks, mut ei sitten.


Meillä oli tarkotuksena mennä viimeistään neljäks iskän vanhemmille syömään. Lähes joka joulu ollaan siellä vietetty, serkutkin siel aina. No, niinku meiän perheelle käy aina oikeestaan, niin oltiin tietty taas myöhässä..Mut joo, mulla oli vielä siinä laittautuessa ihan ok olo, sai taas hetkeks keskittyy johonkin muuhun. Mut sit me lähettiin kotoo. Käytiin eka toivottamassa hyvät joulut mummin ja papan luona ja sit suunnattiin sinne isin porukoille. Mua ahdisti jo valmiiks ajatus siitä, että pitää mennä sinne niiden muiden ihmisten keskelle, ja kun me sit päästiin perille niin mä en koko siellä olo aikana toivonut mitään muuta kuin et oisin päässyt pois sieltä.

Siis mulla on kyllä ihan mukavia sukulaisia ja ne on mulle tärkeitä, mutta se kun ne luulee että kaikki on jo niin kauheen hyvin jne. ni se oli ihan hirveen raskasta sen monta tuntia esittää siellä kauheen iloista ja pirteää. Ja se ruokailu...No onnistuin ainakin pitämään ruokamäärät pienempinä kuin yhtenäkään vuonna aikaisemmin. Viime vuonnakin, vaikka mulla olikin jo anoreksia, niin söin kyllä jouluna, kun en halunnut että kukaan epäilis mitään.

Olin niin helpottunut siinä vaiheessa kun lähdettiin takaisin kotiin. Kotona mä sit meninkin melkeen samointein peseen meikit pois ja laitoin itteni siihen kuntoon et oisin heti voinu mennä nukkuu. Tai no joo, avattiin me lahjat ensin. Sain vaikka kuinka paljon kaikkea ihanaa! Mä en oikeesti ymmärrä yhtään. Mä olin sanonut, etten mä tahdo lahjoja ja mä oikeesti olin kuvitellut, etten mä saisi ees mitään, tai että jonkun yhden pienen paketin. Olin niiiiin hämilläni, siis en mä ois todellakaan ansainnut niitä kaikkia mitä mä sain. Loppu illan makasin sit sängyssä ja pelasin jotain vitun sanajahtia..Oikeesti miettikää..On mullaki elämä joo.


Eilen mä olin melkein koko päivän mun uudessa joululahjaks saadussa yöpuvussa. En ois jaksanut tehdä mitään, koska mikään ei kiinnostanut ja mua vaan itketti, vitutti ja ahdisti. Taas lisää jouluruokaa ja alkoholiakin tuli otettua hiukan. Mä niin hajosin totaalisesti kun äiti ilmotti että sen sisko ja iskä tulee meille kahville, että alapas laittaa ittees kuntoon. Mä itkin omassa huoneessa pitkään, mut sain sit rauhotettuu itteni ja menin meikkaamaan ja ettimään vaatteita itelleni. Siis, ei siinä sinänsä mitään, että ne tuli meille, nekin on ihan kivoja, mutta kun mä en oikeesti olis jaksanut tehdä muuta kuin maata sängyssä, mutta sen sijaan taas piti esittää pirteetä ja iloista ja laittaa ittensä 'nätiksi'(musta ei kyllä sellasta saa). On niin raskasta esittää jotain muuta kuin mitä oikeesti tuntee. Ainakin, kun on näin hajalla mitä mä tällä hetkellä oon.

Yöllä mä itkin iskälle tosi pitkään mun pahaa oloa. Mä puhuin sille kyllä jotain ja kerroin että mulla on ihan hirveen paska olla, mutta pääasiassa mä vaan itkin. Vasta siinä joskus kolmen aikaan yöllä mä sanoin sille että mee jo nukkumaan, kun se oikeesti tarvii unta, kun se tekee ihan liikaa töitä aina ja nukkuu ihan liian vähän, ja no, ei mullakaan enää meinannu pysyä silmät auki.


Tänään mä heräsin joskus siinä kahentoista aikaa kun äiti tuli herättelemään ja käski ottaa lääkkeet. Nousin ja söin aamupalan(anteeks kun oon tällanen vitun sika, joka syö vapaaehtosesti nykyään). Olin pystyssä hetken, mut sit menin takas sänkyyn. Selailin hetken nettiä, mut sit laitoin iPadin pois ja rupesin nukkumaan. Heräsin muutaman kerran, kun mun huoneessa kävi joku, mut nukahdin aina samantien uudestaan. Lopulta mä sit nousin joksus puol viis, kun äiti käski laittaa itteni, koska mun kummitäti oli tulossa tänne kahville. Tai siis se on niiku äitin kaveri, mut mun piti silti laittaa itteni kuntoon, koska tottakai mun piti mennä sitä moikkaamaan kuitenkin. Vittu mä en olis yhtään jaksanut. Mä olisin niin voinut jäädä sänkyyn nukkumaan, koska en haluu olla hereillä miettimässä tätä mun paskaa elämää.

Nyt mä sit täällä kirjottelen tätä yli pitkää postausta jota kukaan ei varmastikaan jaksa lukea loppuun, jos ylipäätään ollenkaan. Ja tästä postauksesta ei edes välity se mitä mä olisin halunnut kertoa. Tästä saa varmaan kuvan, että joo olihan mulla vähän tylsähkö joulu ainakin osittain, mutta että ei mitenkään paska tai mitään. Mut kun todellisuus oli se, et mietin lähes koko ajan kuinka mä haluan kuolla ja päästä täältä pois ja miten mun pitäis olla syömättä ja sen sijaan liikkua liikkua liikkua, että mä laihtuisin. Mulla oli ihan hirveä olo koko joulun, ja on vieläkin.

Mun kummitäti ei oo lähtenyt vielkään ja mä vaan haluaisin päästä pesee meikit pois ja vetää yöpuvun päälle. Mut sen sijaan mä yritän sinnitellä ja aina välillä kukiessani noiden ohi, vetää naamalleni leveen hymyn ja vastailla ilosesti jos ne kysyy/sanoo mulle jotain. Ja nyt mä sit vaan vetelen täällä omassa huoneessani yksin skumppaa, ja selaan erilaisia sh blogeja ja itken sitä kun oon ite niin epäonnistunut luuseri joka vaan syö, ei liiku ja on muutenkin niin paska.

(Joo anteeks tää paskaakin paskempi kuvalaatu ja vitun upee muokkaus, muttakun mulla ei ollu koneella mitään muokkausohjelmaa ja otin kuvan koneella ja en saanut sitten naama peitettyä niin otin koneen näytöllä olevasta kuvasta kuvan kännykällä ja muokkasin sillä ja sitten en saanut siirrettyäs sitä koneelle ollenkaan niin joudun sitten ottamaan koneella kännykän näytöstä kuvan ja tässä näkyy tää ihan helvetin upee lopputulos. Joo tiedän, olisin voinut ihan hyvi jättää koko kuvan pois tästä postauksesta, mutta kun mulla meni hermot kun jouduin säätää tän kanssa niin paljon niin en sit vaan voinut jättää sitä pois. Anteeks.)

4 kommenttia:

  1. Oot tärkeä. Lähetän viestin sulle NYT

    VastaaPoista
  2. mä luin kokonaan, tuli surullinen olo sun puolesta. harmi, ettei sunkaa joulu ollu kiva :( olisit ansainnut hyvän joulun, paljon haleja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, ei sun tarvitse tuntea surua mun puolesta, en mä ansaitse sellaista. ilmeisesti sunkaan joulu ei ollut kovin hyvä, mitä nyt tuosta sun kommentista pystyn päättelemään :( olisin halunnut että sulla olis ollut hyvä joulu, haleja sullekin <3

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3