Sivut

2013/12/30

viimeistä viedään. taas. helvetti.

Eletään vuoden 2013 viimestä vuorokautta (blogger näyttää postaus ajan ja täten pvmäärän päin helvettiä). Mitä helvettiä mä siis teen vielä täällä? Miks mä en makaa haudassa tai mun tuhkat ole jossai uurnassa?

Nyt on yö, sitten tulee aamu, jota seuraa päivä. Sen jälkeen on ilta ja taas aika vetää naamalle se kirkkain "hymy" mitä ikinä on nähty, halata kavereita, kertoo "kuinka hyvin menee". Ei ei ei en halua en tahdo en pysty en jaksa. Voin mä sitten kotiinkin jäädä, mutta kun tännekin tulee vieraita ja en jaksa olla niidenkään kanssa. KKSELGNRGGRSKKFRLNRLGNREGEMHLTNLSMSRLK

Mä vihaan vihaan vihaan uuden vuoden aattoa. Vitunmoista "mä niin rakastan teitä"-paskaa, maailman suurimpiin turhuuksiin kuuluvia roskastavia raketteja, tyhjiä lupauksia, typeriä "ens vuodesta tehdään kyllä niin paras!"-huutoja ja mitä muuta..en tiedä. Mitä juhlimista siinä muka on, että taas yks helvetin vuosi edessä elettävänä tätä yhtä ja samaa paskaa, kun oikeesti ei jaksais enää yhtäkään minuuttia, ei edes sekuntia elää täällä.

Ainiiin, anteeksi mä unohdin että teillä joillakin on elämä ja ootte onnellisia, sori anteeks oon pahoillani. Mutta kun oikeesti, mikä järki mun on "elää" enää kun oon jo sisältä kuollut, kauan sitten. Mun suurin toive, haave, UNELMA on, että mä kuolen. Jos "if you can dream it, you can do it"-paska on totta niin koska on sen aika? Millon mua ei enää löydy elävien kirjoista, fyysisesti elossa olevien siis, millon mun hengitys lakkaa lopullisesti, aivot tilttaa ja pysähtyy? Miksei se oo jo tapahtunu?

Mun tuuletusikkuna/räppänämikälie on auki. Kuulen kun jossain ambulanssi ajaa lujaa sirenit soiden. Mieti miksi helvetissä siellä kyydissä on (tai on kohta) joku muu kuin minä? Miksi mä en makaa siellä koomassa, josta en enää koskaan herää?

Mä olisin voinut tehdä sen lauantaina. Mä olisin voinut hypätä. Mä olisin voinut päättää elämäni. Tappaa itseni. Miksi mä en tehnyt sitä. En ymmärrä. Olin kai liian kännissä tajutakseni, että olisin voinut hypätä alas silloin kun olin jonkun aikaa yksin, kun olin menossa vessaan, sillä rehellisesti, se ajatus iski mun päähän vasta nyt. Silloin kun mä olin lähellä hypätä, mun kaverit esti mua. En tiedä oonko vihanen, kiitollinen, suuttunut, surullinen, vittuuntunutvai mitä mä oon? Mut mun olis niin pitänyt kuolla. En enää tahdo olla täällä. En en en en en en en en en en en en en en en.

Mä makaan sängyllä. Tunnen kun mun sydän lyö, vaikkei sen kuuluisi. Elimiä ja muuta paskaa lukuunottamatta mun sisällä on pelkkää tyhjää. Pääkopassa kaikuu ruma ja kolkko ääni kun Ana huutaa mun korvaan ilkeitä lauseita, jotka on vihdoin onnistunut tunkemaan tiensä lamaannuttavien masentuneiden ajatusten läpi niin, että voin kuulla ne selkeästi. Ne kimpoaa kallon reunasta toiseen saaden aikaan maailman suurimman itseinhon. Ana tahtoo mun alkavan laihduttaa huomenna. Se sanoo, etten saa tuhlata enää yhtään päivää. Kertoo mulle kuinka mä oon niin saatanan läski, laiska, paska, jota kukaan ei pysty edes katsomaa päin ilman, että oksettaa. Aivan kuin en jo tietäisi kaikkea sitä.

Tän on loputtava. Kaiken. Enää ei pysty.

Musta tulee enkeli. Mä nousen pilvien reunalle, ja mun siivistä valuu mustaa verta. Olisinko mä edes enkelinä kaunis? Hauras ja pieni kuin keijukainen?

On vain yksi keino, miten sen saa selville...

11 kommenttia:

  1. Kuolleena et ole laiha, mutta et läskikään. Kuolleena et ole yhtään mitään. Sitäkö tahdot? Uskon kovasti että et vaikka niin itsellesi ja meille väitätkin. Mieti, etten kuin teet mitään typerää. Olet monelle tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kuolleena et ole yhtään mitään. Sitäkö tahdot?"

      Kyllä. Sitä mä tahdon, usko tai älä. Mä en tahdo oikeastikaan olla yhtään mitään. Mä tahdon olla olematon.

      Oma pää hokee mulle ettei ketään kiinnosta. En ole tärkeä.

      Poista
  2. "Miksei se oo jo tapahtunu?"

    Koska sen ei kuulu tapahtua. Sun ei kuulu kuolla, sä et saa kuolla. Sä oot niin monille tärkeä, kiltti, taistele! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko toikin vaan mielipidekysymys, vai mikä. Siis toi että kuuluuko sen tapahtua vai ei. Koska mä olen sitä mieltä, että sen olis jo pitänyt tapahtua, kun taas sinä, jotkut muut mukaanlukien olette toista mieltä.

      Sama mitä Tytölle jo sanoin; emn tunne itseäni tärkeäksi. Miksi mä olisin tärkeä, kun koskaan en onnistu missään, koskaan en oo saanut aikaan mitään merkittävää. Olen vain yhdyskunnan riippakivi, joka käyttää muiden verorahoja.

      Mutta kyllä mä taistelen. Siksi mä olen täällä vieläkin. Vasten omaa tahtoani. Mutta ei tä helppoa ole.

      Poista
  3. Komppaan Tyttöä ja Puolianorektikkoa. Ei kuolleet ole kauniita. Eikä mitään enkeleitä. Eipä ole kauniita katsottavia mitkään ruumiinavauksetkaan.

    Mut niin.. olen tosi huolissani sinusta. Olet tärkeä ja arvokas ja välitän sinusta. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet hyvä just omana ittenäs : ). Ongelma on siinä, et sinä ite vaan näet ittes kieroutuneesti, niin kuin varmaan tiedätkin.

    Olet todellakin monelle tärkeä, ja me, jotka tähän ollaan kommentoitu, ollaan eräitä niistä. Voimia sulle paljon : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole kaunis elävänäkään, joten ei sillä niin suurta väliä, vaikka olisin ruma kuolleenakin. Ja lisäksi toivon, että mut tuhkattais sitten kun kuolen, joten ei sitä mun rumuutta enää kukaan näkisi.

      Äh, voi ei. Ei sun pidä olla huolissaan musta. Oon niin arvoton, etten ansaitse kaltaisiasi ihania ihmisiä välittämään itsestäni. Jos mä olen hyvä juuri omana itsenäni, niin olenko mä sit hyvä tällaisena, kun mä joko syön liikaa/liian vähän, oksentelen, viillän/raavin/vahingoitan jollain muulla tapaa, makaan sairaalassa vähän väliä viemässä paikkaa sellaiselta joka sitä todella tarvitsisi jne?

      Jos vain pystyisin sen uskomaan. Kiitos valtavasti.

      Poista
    2. Et sinä todellakaan ole mitenkään ruma. Päinvastoin. Oot kaunis ja hyvä just omana ittenäs. Ja olet hyvä just tuollaisena, niin kuin sanot. Kaikkine noine puolinesi. Ja ei sun kannata ajatella ettet ansaitsis sitä et olet tärkeä tai apua. Ei kyse ole todellakaan ansaitsemisesta. Ei välittämisessä ole kysymys, ansaitseeko välittämisen kohteena oleva välittämistä. Eihän vanhemmatkaan yleensä ajattele, ansaitseeko lapsi jotenkin teoillaan rakkautta vai ei.

      Poista
    3. Et sä voi tietää, olenko mä kaunis vaiko ruma, kun et tiedä miltä mä näytän. En sitten tarkoittanu äskeistä kommenttia pahalla, en vaan saanut sitä mitenkään vähemmän töykeen kuulosesti muotoiltua. Tai siis tän kommentin ekaa lausetta. No, oot sä varmaan oikeessa, ettei ansaitseminen liity siihen, välittääkö jostakusta vaiko ei, mutta silti musta tuntuu jotenkin niin väärältä se että joku välittäis musta, kun en itse nää mitään syytä miks joku välittäis musta. Tai siis en vaan käsitä. Äh, tuntuu tyhmältä kirjottaa tähän mitään kun mun kommentit kuulostaa siltä ettei niissä oo päätä eikä häntää, kun sun kommentit on niin tollasia järkeviä.

      Poista
    4. En tiedä muuta kuin nuo sun kuvat tuolla blogissa, vaikka eipä ne nyt paljoa susta kerrokaan.

      Poista
  4. Ja vielä aattelin sanoa et älä yhtään väheksy itteäs. Osaat kommentoida ja piristää tosi hyvin toisia, ja tää on siitä loistava esimerkki: http://sevendevilsallaround.blogspot.fi/2013/12/186.html#comment-form. Arvostan tota miten osoitat sitä että välität : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä kommenteistasi. Ne sai mut hiukan miettimään taas.

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3