Sivut

2014/02/23

miksi olla kun ei ole kuitenkaan

Harhailen yksin kadulla
ilman ainuttakaan päämäärää.
Tuuli heiluttaa puita
ja mun hiuksia.
Haluaisin huutaa keuhkot tyhjäksi
jotta saisin pois kaiken tän tuskan mun sisältä.

Mä en vaan pysty siihen
enkä oikeestaan mihinkään muuhunkaan.
On kylmä ja niin pimeää
etten näe kunnolla.
Mun rintaan sattuu kovaa mutta se kipu
 se ei ole mitään mun sisäisen tuskan rinnalla.

Oon niin yksin ja hylätty
ettei edes yksikään lintu uskalla lähestyä mua.
Mun päässä on liikaa ajatuksia
jotka sotkeentuvat toisiinsa.
En tiedä kestäisikö kukaan muu
sitä sekasortoa joka mun sisällä vallitsee.

Eikö olisi vain parempi
ettei mua olisi ollenkaan.
Enkö voisi vain lopettaa
tätä kaikkea nyt.
Ketä se kiinnostaa jos lähden
oman käden kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3