Sivut

2014/03/23

musta ei oo mihinkään

Jooo.....nyt loppus SGD. Tai se loppu kyllä jo aikasemmin. Ei se vaan sovi mulle sitten alkuunkaan. Se aiheutti sen, että musta kaikki oli liikaa. Ei olis pitänyt syödä mitään. Ja musta oli tyhmää ettei kasviksia laskettu päivän kaloreihin ja plääh. Meni siihen, että jos mä jotain sain syötyä nii ei ollu kahta kysymystäkään siitä, etteikö se olis sit päätynyt samantein jonnekin minne sen ei kuuluis mennä. Muutenkin mulle järkevin vaihtoehto on luutavasti se, että mä tarkkailen syömisiä, mutta että mulla ei oo mitään valmiiks suunniteltua kalorimäärää. Ja sit voin aina välillä pitää paastoja. En mä tiiä. Ei mulla muuta tavotetta oo kun se et saisin itteeni ees vähän pienemmäks vajaassa kahessa kuukaudessa. Säälittävää...

Perjantai ilta..miksei se vaan voinu jatkua loputtomiin? Mulla oli pitkästä aikaa oikeesti kivaa ja mä oikeesti nautin. Miks mulla on näitä hyviä hetkiä niin harvoin? Mä ehkä ymmärtäisin, että mun elämässä on jotain järkeä, jos näitä hetkiä olis edes kerran kuussa. Ja oli siinäki sit tietty omat paskat seurauksensa, mutta mä oisin voinu jäädä siihen loppuelämäkseni. äääääääää....mä en oo ikinä halunnu elää mitään hetkeä uudestaan niin paljon kun mä nyt haluisin elää sen perjantai illan ja yön. Mä tiedän, että se ei ois ikinä johtanu mihinkään. En mä edes oo toivonu saati halunnu sitä missään vaiheessa, mutta se hetki. Voi luoja. Jos oikeesti pystyy nauttimaan jostain hetkestä niin paljon. Ihan kun oisin ollu taivaassa. Ei sitä pysty sanoiks laittaa. Toivottavasti mää muistan sen loppuelämäni niin saan ehkä edes hiukan toivoa mun elämään..

Oon ruvennut miettimään, että pitäiskö mun alkaa lukee koulukirjoi. Mä en meinaa muista enää mitää koulujuttuja.. Mut musta alkaa tuntuu, että pitäis oikeesti tehdä muutakin kun maata osaston sohvalla tuijottamas töllöö ja tekemäs sudokuja. Mun on pakko ruveta tekeen jotain, koska mä oon tajunnu, että se ei edistä mun parantumista tippaakaan, että oon tekemättä mitään. Siitä vois olla jotain hyötyykin, että jos mä yrittäsin pakottaa itteni johonkin. Mä haluun päästä mun elämässä eteenpäin, jos kuolema ei oo vaihtoehto. Miks mä haluisin, että mulla ei oo elämää? Siis tarkotan, että just vaan makaan päivät pitkät, enkä tee mitään. Ei se oo elämää. Jos mun kerran täytyy yrittää elää, niin enkö vois sit oikeesti elää kunnolla? Ei tästä helppoo tuu, ei todellakaan. Mutta mun täytyy alkaa tekee enemmän, jos oikeesti haluun päästä elämässä eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3