Sivut

2014/03/17

oon aivan sekasin

Mulla on ihan järkyttävän paha olla. Jokanen minuutti on taistelua siitä, että saan pidettyä itseni hengissä, sen sijaan, että etsisin lähimmän junaradan ja hyppäisin alas sillalta suoraan seuraavan junan alle. Vihaan itseeni niin älyttömästi, että en tiedä voiko tän enempää edes vihata ketään. Mä oon niin sillä rajalla, että päätänkö elämäni vai yritänkö taistella ja jaksaa vielä seuraavaan päivään.

Eilen illalla, kun palasin kotoota osastolle, kävin ensimmäisenä hakee ahdistuslääkettä. Se hoitaja, joka sitä mulle anto, alko kyseleen multa kaikkea, että miten vkloppu meni ja millanen olo oli ja millanen olo mulla nyt on ja vastasin vaa koko ajan että ihan ok, vaikkei se tosiaan ollu totuus. Se kysyi myös "Onko sulla nyt itsetuhoinen olo?" Vastasin "Ei oo" Meni 5 minuuttia ja mä makasin huoneeni lattialla kuulokkeet korvilla käsi verilammikossa, joka vaan kasvo koko ajan. Tuijotin niitä viittä uutta viiltoa, jotka mun käsivarressa tuijotti takasin. Mua kadutti, mutta sairaalla tavalla mua myös hymyilytti. Mä en saanut noustua siitä ylös. Tuntu vaan että ei jaksa nyt. Makasin siinä sitten varmaan yli puol tuntia tuijotellen sitä, miten se tummanpunainen veri levisi ja kun se näytti jotenkin niin kauniilta. Mä oon aivan sekaisin. Nytkin haluaisin vain tuijottaa niitä haavoja, mutten mä voi tässä yhteisissä tiloissa olla ilman pitkähihasta...

Ainoo, mikä musta tällä hetkellä tuntuu hyvältä, on se, että aloitin nyt sen skinny girl dietin. Mä niin toivon, että onnistun siinä ja saan mun painon putoomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3