Sivut

2014/04/26

nothing's right

Siitä haluaa päästää irti.
Mutta ei se ole itsestä kiinni.
Se puristaa niin tiukasti,
kiristää otettaan jatkuvasti.

Pelkkä mun läsnäolo saa pahan valloilleen.
Kaikki tuntuu menevän pieleen,
kun mä saavun paikalle.
Eikö edes joskus voisi olla vain hyvää?
Edes hetken.

Mä kävelen tietä pitkin ja aurinko paistaa.
Musiikki pauhaa kuulokkeissa, 
mutten mä sitä oikeastaan kuuntele.
Olen oikeasti jossain aivan muualla.
Se on vain mun ulkokuori, joka siellä liikkuu.

Ei enää tunnu paljon miltään.
Elän vaan tätä samaa paskaa päivästä toiseen.
Sitten tulee viikonloppu ja juon itseni humalaan.
Ihan kuin ei olisi muutenkin tarpeeksi paskaa.

Psykoterapeutti puhuu mulle.
Mä nyökkäilen ja myötäilen.
Todellisuudessa mulla ei oo hajuakaan mitä se sanoo.
Mä vain tuijotan kelloa,
yritän saada viisareita liikkuman nopeammin.
Tuloksetta.

Tunnen, että jotakin on pielessä.
Jokin on väärin, solmussa, lukkojen takana.
Mutta en mä voi sitä korjata tai pelastaa.
Koska en tiedä, mikä se on, joka ei ole nyt kohdallaan.

Itken sisälläni, mutta kyyneleitä ei valu.
Ne huomaa jo, ettei mun hymy oo aito.
Mutta ei ne sano sitä mulle suoraan.
Ei ne uskalla, koska pelkäävät todellisuutta.

2 kommenttia:

  1. Hyvät lauantaipäivät ja viikonloput sulle : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän myöhässä tää mutta kuitenkin :p
      Hyvää vappua sulle!

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3