Sivut

2014/05/28

i'm an evil and fucked up bitch

En enää kirjoita syömiseen liittyvistä asioista tähän bogiin. Tein uuden käyttäjän, jolla aloitin kirjoittamaan blogia, jonne puran syömisen aiheuttamaa päänsisäistä sekasortoa ja tunteita, joita mun laihdutusyritys aiheuttaa. Toivottavasti niitä tuloksiakin alkaa oikeasti tulla... Syynä tähän ehkä se, että oon tähän blogiin kirjoitellu muutenki pääasiassa kaikkee muuta paskaa kuin niitä syömis/laihdutus juttuja. Toisekseen, en halua sotkea näitä kahta keskenään enää, sillä ne on kaksi täysin erillistä juttua, niin ku on aina ollutkin. Toki ne vaikuttaa toisiinsa, mutta en silti koe, että kumpikaan johtu kummastakaan (selkeesti sanottu ja sillee...) Mun uusi blogi on myös julkinen, mutta en aio sen osoitetta tänne laittaa. Jos jollain on kiinnostusta päästä sitä lukemaan, tai vilkaisemaan, niin kannattaa laittaa sähköpostia osoitteeseen keveinaskelin@gmail.com ja mielellään kertoa vähän itestään.

Olen saamaton. Olen paska. Olen iljettävin eliö, joka tältä maapallolta löytyy.
Mun kuuluisi olla kuollut. Mutta olen niin ilkeä, etten ole tappanut itseäni - vielä.

Ajatukset pyörii ympyrää. Sanat toistaa itseään. Huulluus kummittelee milloin tahtoo.
Mikään ei tunnu olevan mun omissa käsissä. Silti kaikki on.

Mä en tiedä mitä mä tahdon. Mä en tiedä mitä mä tunnen. Mä en tiedä kuka mä olen.
En hahmota itseäni kunnolla. Kaikki on sumun peitossa. Näen vaan ne hehkuvat rajat mun ympärillä.

Käytökseni vaihtelee laidasta laitaan. Pahimmillaan jopa minuutin välein.
Mä olen sekava. Outo. Kummajainen. Sairas. Kuitenkin niin tavallinen. Tylsä.

En enää erota hyvää ja pahaa toisistaan. Kaikki sulautuu yhteen.
Haluaisin eroon lääkkeistä. Haluaisin juoda itseni humalaan - pysyvään sellaiseen.



3 kommenttia:

  1. Tapahtuipa jännä sattuma. Jotain hienoa lisättävää tuli tähän loppuun, kun eilen oli netti vähän aikaa jumissa, enkä saanut julkaistua sulle tätä:

    Toivoisin sun kohtelevan itseäsi vähän ystävällisemmin. Tuntuu tosi pahalta näin ulkopuolisen mielestä kun puhut itsellesi noin. Itseään on helppo haukkua, siitä multakin löytyy aivan liikaa kokemusta. Nykyään kuitenkin ajattelen eri tavalla. Vertailukohtana voi käyttää sitä, että ei tosiaan tunnu hyvältä jos joku toinenkaan sen minulle tekee. Itse jättää itseensä ihan samanlaiset jäljet vaikka niitä ei heti huomaisikaan.

    Itsekin olen välillä enemmän ja välillä vähemmän saamaton ja muutenkin tekisi mieli luetella itselleen kaikenlaisia ikäviä sanoja. Huomasin jokin aika sitten, että kuitenkin parempaa kohti pääsee sillä että yrittää arvostaa itseään sen verran ettei ihan kaikkea kuitenkaan itselleen sano :)

    Ja mitä eilen sitten tapahtui:
    Illalla huomasin että on mahdollista saada eräästä asiasta paljon parempi olo kuin mistään humalasta.Se asia on se, että pystyin ekaa kertaa puhumaan itselleni kauniisti ja lempeästi. Käsittämättömän hyvä fiilis ja vieläkin hymyilyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Se on vaan niin, että sekin, jos joku mua "haukkuu", niin en ota sitä varsinaisena haukkumisena, vaan ajattelen vaan kyseisen ihmisen toteavan faktat ääneen ja että ansaitsen kuulla ne paskat sanat.

      Joo, mä en edes enään saa hyvää oloa humalasta. En tiedä olenko ikinä saanutkaan siitä aidosti hyvää oloa. Nykyään en edes jotenkin uskalla juoda itseäni kunnolla humalaan, sillä oon vetäny niin monesti överit, etten enää kestä sitä häpeän ja morkkiksen määrää, joka siitä seuraa. Mun humalanhakuinen juominen on ollut sitä, että oon vaan halunnut paeta todellisuutta, sillä kun pää on riittävän sumea, ei sinne mahdu niin paljon paskaa. Eipä ole enää sitäkään pakokeinoa käytettävissä - tai siis on joo, mutta en uskalla käyttää sitä ja ehkä se on vaan hyvä.

      Oon välillä yrittänyt ajatella itsestäni positiivisesti, kunnes olen tajunnut, että eivät ne ajatukset ole todenmukaisia. Seurauksena olen kokenut itseni äärimmäisen itserakkaaksi (en siis muita ihmisiä pidä itserakkaina, jos he pitävät itsestään/ajattelevat itsestään positiivisesti) ja kuvottavaksi ja alkanut syytellä ja haukkua itseäni vaan aikaisempaa enemmän.

      Oon pahoillani, että oon näin negatiivinen ihminen. Sä oot hyvä ihminen ja yrität auttaa, ja mä vaan löydän kaikesta negatiiviset puolet. En tee sitä tahallaan. Mutta sulla varmaan tulee välillä aika turhautunut olo, kun luet mun vastauksia. Anteeksi, ettei musta ole parempaan.

      Poista
    2. Sinä oot sinä ja hyvä sellaisena kuin oletkin. Kunhan vaan heitin omia ajatuksiani mitkä minua on auttaneet. Ite olen kanssa ollu itsevihan kanssa tekemisissä aika paljonkin mut nykyään vähemmin, kiitos sen että aloin kiinnittää asiaan huomiota. Positiivinen muutos todellakin!

      Älä ihmeessä syytä itseäsi siitä jos et itse koe pystyväsi olemaan ystävällinen itsellesi :). Koita vaikka puhua jonkun kanssa asiasta? Muistanko oikein että käyt terapiassa? Siellä varmaan kannaittais ottaa asia puheeks, vaikka ihan teoreettisesti.

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3