Sivut

2014/05/16

the walls will break

"On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä"

15.5.2014
Miksi mä olen vielä täällä?
Tuo oli se päivä,
takaraja,
mun piti olla poissa.

Vielä tulee se päivä,
kun se saa muurit kaadettua.
Ne Saatanan pirut,
ne pääsee taas valloilleen.

Mä en ole enää se,
joka päättää, 
kenellä on valta.

Ne pyristelee vastaan,
taukoamatta,
ja mun voimat loppuu.
Ne voittaa,
minä häviän.

Olenko tyhmä,
kun mä yritän taistella?
Se päivä tulee kuitenkin.
En voi estää sitä.

Olisiko ollut helpompi,
antautua heti alussa?
Sivuuttaa kaikki tuska,
luovuttaa ja kadota?

Enhän edes ansaitse elämää.
Olen hyvän vastakohta.
En ansaitse ihmisiä ympärilleni.
Mun paikkani on maan alla,
josta se mut noutaa Helvettiin.

Ja mä vaan vedän sitä turpaan.
Huudan täysillä,
kuinka mä sitä vihaan.
Mutta vihaanko oikeasti?
Jos en vain uskalla myöntää,
totuus on toinen.

3 kommenttia:

  1. On käsittämättömän upeaa että sinä olet olemassa. Vaikka oma käsityksesi itsestäsi onkin synkkä, ei se muuta sitä asiaa etteikö sinua voisi myös toisenlaisessa valossa nähdä.

    Elämän ansaitseminen? Kuka on ansainnut elää? Voiko elämän ansaita? Jos elämän voi siis ansaita, kenellä on valtuudet kertoa kriteerit sen ansaitsemiseksi? Tai keneltä elämä ansaitaan? Kirjoitat, ettet ansaitse elää tai toisia ihmisiä ympärillesi. Mielestäni väite ei siis ole kovin vakaalla pohjalla.

    Tai oikeastaan, ei kysymystä ansaitsemisesta voi edes määritellä. Oikeampi näkökulma olisi mielestäni se, että sinä tarvitset hyväksymistä ja rakastamista, sekä toisilta ihmisiltä mutta ennen kaikkea itseltäsi. Se, että hyväksyy oman itsensä ja edes yrittää rakastaa itseään ei vielä itsessään maksa kuin pienen näkökulman muutoksen, mutta hiljalleen tuo elämään valtavasti parempaa. Tämän voin sanoa omien kokemuksieni perusteella.

    Lähtökohtaisesti kysymystä ansaitsemisesta ei voi mielestäni lähteä lähestymään kyseiseltä kannalta. Elämä on ainutlaatuinen, ja sitä voi lahjanakin pitää. Sinä olet ainutlaatuinen ja arvokas, siksi koska olet ihminen ja ihmisellä on arvo. Ihmisellä on oltava arvo, koska mikäli se riistetään -no, historia tuntee aivan liikaa esimerkkejä siitä.

    Pidän sinua siis arvokkaana ja korvaamattomana. Kuten sanoin, omien kokemuksieni pohjalta on ehkä tärkeintä yrittää välittää itsestään. Kaikki muu oikeastaan pohjautuu siihen. Tiedän, että vaikka kirjoitatkin ettet ansaitse hyvää tai vaikkapa toisia ihmisiä ympärillesi, kuitenkin haluaisit kohti parempaa ja hyvää. Täytyykin rohkaista sinua menemään kohti sitä mikä on hyvää : ). Anna hyvän virrata sisällesi, maistele sen mukanaan tuomaa lämpöä ja katsele, miltä maailma voikaan näyttää. Avaa sydämesi ja uskalla rakastaa itseäsi!

    Näkökulmien vertailua, sitähän tämä on. Toiset näkökulmat ovat perustellustikin mielekkäämpiä kuin toiset. Tilanteessasi näkökulma rajoittuu synkimpään mahdolliseen, vaikka ääripään näkemys usein ei vastaakaan todellisuutta. Omasta kokemuksestani tiedän että esimerkiksi voimakkaita tunteita aiheuttavat reaktiot sumentavat objektiivisen järkevän ajattelun. Tai toinen vähän kauempaa haettu esimerkki, eli kukapa nyt esimerkiksi humalassa näkisi maailman selkeästi. Eli mitä tahdon sanoa, sulla on toivoa vaikka miten paljon vaikket sitä näekään. Näen sinut arvokkaana, selviytyjänä ja voittajana, ja haluan haastaa sinut rakastamaan itseäsi ja olemaan hyvä itsellesi : )

    Tässä vielä linkki aika hyvään tosielämän elävään esimerkkiin asiasta: https://www.youtube.com/watch?v=D1QoyTmeAYw

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä sitä täysin kiistä, etteikö joku voisi pystyä näkemään mua toisenlaisesa valossa, kuin mitä mä itse itseni näen. Tosin, jos joku sanoo musta jotain positiivista mulle, niin en kyllä oikeastaan koskaan pysty uskoa niihin sanoihin.

      Toisaalta, ei mulle edes ole tärkeintä se, että joku muu pitäisi minusta. Mä oon ainoa ihminen tässä maailmassa, joka joutuu jokaisen minuutin mun elämästä elämään mun kanssa, joten toivoisin, että voisin itse pitää itsestäni edes hiukan, mutta se nyt tuntuu aivan mahdottomalta. En vaan mitenkään pysty uskomaan, että sellaista tilannetta ikinä tulisi.

      Niin, en osaa sanoa kauheesti mitään tähän ansaitsemis asiaan... Ehkä ei ole kyse siitä, kuka ansaitsee elää ja kuka ei. Ennemminkin on ehkä niin, etten tunne kuuluvani tähän maailmaan ja että minun tulisi olla jossain muualla. Tai no oikeastaan ei kyllä missään.

      Anteeksi, kun en osaa oikein vastata mitään järkevää näihin sinun pitkiin kommentteihisi. Kyllähän minä nuo faktat sinänsä tiedän, mutta jotenkin niitä on vaikea sisäistää ja tajuta, että ne pitäisivät paikkansa itseni kohdalla. Tulisikin sellainen päivä, jolloin voisi edes sietää itseään, mutta melko toivottomalta sen suhteen kyllä tuntuu...

      Poista
    2. Ainiin ja tuo video, en vielä ole sitä katsonut, mutta katson sen kyllä lähipäivinä varmasti.

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3