Sivut

2014/06/06

vajoan edelleen, eikä pohjaa näy

Mä olin jo ehtinyt ajatella,
se olis voinut olla alku toivolle.
Kuitenkin taas vedettiin matto alta,
niin nopeaa, etten ehtinyt ottaa käsillä vastaan.

Muutaman päivän mä yritin vakuutella,
ehkä mä vaan liioittelen tätä.
En kuitenkaan osaa valehdella taitavasti,
siksipä oon taas monta askelmaa alempana.

Kello on ehkä jotain 10 paikkeilla. 
Aamulla, aamupäivällä, ihan sama.
Istun penkillä jokirannassa, yksin.
Mun tyhjä katse tuijottaa näkemättä mitään.

Mulla on kädessä ostamani 2€ sytkäri,
elämäni ensimmäinen ja täysin paska.
Yritän saada liekin, jolla sytyttäisin röökin.
Mitä vittua, enhän mä edes polta.
Ensimmäinen on tää askikin,
ja ylipäätään eka oma tupakka. 

Mulla on laukussa vesipullo,
jossa on punaista litkua.
Kulauttelen sitä välillä alas kurkusta.
Ei kukaan tervejärkinen ihminen juo tätä,
ei tällaiseen vuorokauden aikaan.

Vedän myrkkyä keuhkoihini,
ja juon itseäni humalaan.
Tyhjä katse ja sisällä ei mitään,
silti kyyneleet valuu pitkin poskia.

Kuljen kaupungilla humalassa,
aamulla yksin turtana.
Onko mun enää mahdollista vajota syvemmälle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3