Sivut

2014/07/27

mun elämä ei tuu päättyyn hyvin

Niin paljon sanottavaa, ajatuksia ja tarvetta purkaa tätä kaikkea.

Muttei kykyä saada niitä ulos, pois pään sisältä.

Kaikki patoutuu sisälle ja ulospäin näyttää, ettei mitään oo vialla.

Paha olo pyrkii väkisin ulos jotain reittiä, eikä sanat toimi kanavana nyt.

Teen liikaa kaikkea typerää ja teot on muuttuneet viime aikoina vaan typerämmiksi.

Ei ihme, vaikka löytäisin itseni joku päivä putkasta, jos tää pahenee jatkossa samaa vauhtia. 

Jatkuva tuska ja toivottomuus seuraa mua niin hereillä ollessani kuin unissanikin.

Eikä kukaan voi mua pelastaa.

6 kommenttia:

  1. Onko sulla tällä hetkellä mitään paikkaa missä voit ajatuksiasi purkaa rauhassa, ihan keskustelemalla tai vaikka taiteen avulla? Luulisin että se ainakin vähänsen saattais helpottaa oloa :)

    VastaaPoista
  2. Käyn poliklinikalla sairaanhoitajan luona kerran viikossa juttelemassa, mutten oikein saa ikinä sanottua mitään olennaista. Enkä nyt paljon mitään muutakaan. Ja mä en ole taiteellinen ihminen ollenkaan.. :( Kaikki ne taiteellisuuden rippeet jota mussa mahdollisesti olis, niin nekin jää järkyttävän itsekriittisyyden takia piiloon.

    Ja vastauksena edelliseen postaukseen jättämääsi kommenttiin:
    Niin, en mä oikeastaan sitä kai tavoittele. Turhauttaa vain kun kaikki hokee, että mulla on elämä edessä ja kaikkea kivaa tulee vielä ja kyllä kaikki järjestyy, kun en usko siihen omalla kohdallani tippaakaan. Noin kuusi vuotta oon ollut tän paskan uhrina ja koko ajan on mennyt vaan huonompaan suuntaan. Mikään ei ole auttanut. Ei tule auttamaankaan. Oon toivoton tapaus, eikä mua oikeesti voi pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko harkinnut sitä että kirjoittaisit sairaanhoitajalle, jos puhuminen on vaikeaa? Tän blogin näyttäminen varmasti kertois paljon juurikin sitä olennaista ;)

      Millä perusteella olet toivoton tapaus? Ja mitä tarkoitat toivottomalla tapauksella?

      Poista
    2. Olen joskus kirjottanut hoitajille, en kylläkää nykyiselle, mutta oon kuitenkin. En osaa sanoa onko siitä ollut hyötyä vai ei.
      Sairaanhoitaja, jolla nykyään käyn, tietää tän blogin osoitteen, mutten yhtään tiedä, onko hän lukenut mitään täältä.

      Koska musta vaan ei oo mihinkään. En saa valmiiksi mitään mihin ryhdyn, jos ylipäätään saan aloitettua. Teen kaiken väärin ja mun järki sumenee aina välillä, jolloin en oikeasti pysty kontrolloimaan tekemisiäni. Mikään ei tunnu auttavan mun tilanteeseen ja kaikki mun elämässä vaan menee pieleen.

      Poista
    3. Kannattaa muistuttaa sairaanhoitajaa blogista :)

      Luulen, että sulla on kyllä asioita, joiden tekemisestä tykkäät. En tunne sinua, mutta väitän silti näin. Liittyykö tuo aloitekyvyttömyys ns. Pakollisiin asioihin, tai siis sellaisiin, joita ei ole niin mukava tehdä? Itsellä on aika usein samantyyppinen tilanne, eli on vaikea hoitaa yhtään mitään asiaa pois alta ja välillä menee koko päivä siihen kun yrittää vaan saada jotakin mitätöntä pikkuasiaa hoidetuksi.

      Olen päätynyt siihen tulokseen, että tällaista kierrettä ei kannata jatkaa. Kun ei saa aikaiseksi, niin sitten ei saa, ja sillä selvä. Koetan itse tehdä tällöin jotakin mielekästä mukava asiaa, ja jos jaksan, niin palaan sen jälkeen pirteämpänä ja aloitekyvykkäämpänä alkuperäisen asian ääreen. Usein se pikkuasia saa kuitenkin muuta tehdessä oikeat mittasuhteet, eikä pilaa koko loppupäivää tai useampia päiviä :)

      Poista
    4. Niin.. kirjoitan tänne vain niin harvoin, että en tiedä. Tuntuu muutenkin turhalta.

      Kyllä sellaisia asioita on ollut paljonkin, joista oon pitänyt, mutta nyt vaan tuntuu, ettei mikään enää kiinnosta. En jaksaisi yhtään mitään. Tuntuu tyhmältä sanoa noin, koska oon niin monesti sanonut nuo samat sanat ja tuntuu että niiltä alkaa mennä merkitys, mutta varsinkin eilen illalla mulla oli niin toivoton ja hirveä olo, etten tiedä milloin olis viimeksi tuntunut niin pahalta.

      Asioiden ei tarvitse olla edes "pakollisia" tai inhottavia. En vaan saa mitään tehtyä. Mikään ei vaan kiinnosta. Ainoa asia mitä tällä hetkellä haluan, on mun kuolema, mutta mä olen niin väsynyt, etten jaksa edes miettiä miten voisin itseni tappaa.

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3