Sivut

2014/09/10

-

juon keskiviikkona itteni känniin eikä edes ole keskellä viikkoa tänään mitä vittua voisko joku tappaa mut tähän paikkaan nyt heti

5 kommenttia:

  1. Onko jotain erityistä tapahtunut? Mitä kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin tähän eilen pitkällä viestillä, mutta kun painoin "julkaise" -nappia, tää päätti olla julkasematta sitä ja poistaa sen, niin turhauduin, enkä enää laittanut muuta.

      Olen laiska, enkä jaksa nyt ajatella niin paljon, että saisin jotain järkevää sanottua. (Ei sillä, että koskaan muutenkaan mitään järkevää sanoisin.) Asiat romahtelee vähän väliä, eikä mikään tunnu sujuvan. Nyt just parhaillaan, tuntuu että oon lähempänä pohjaa kuin todella pitkään aikaan. Eilenkin oli vielä vähemmän kamala olla. Nyt on niin tuskaista, etten tiedä mitä tehdä.

      Reilu kuukausi sitten olit kommentoinut edelliseen postaukseen jotain osastolle menemisestä. En kuitenkaan usko, että siitä mitään hyöytä olisi. Eristäytyisin normaalielämästä vaan taas entistä enemmän. Ne reilu seittemän kuukautta jotka viimesimmän kerran makasin osastolla, ei oikeestaan tuonut mitään mun elämään. Ei ainakaan menty parempaan suuntaan. En tiedä auttoiko se hengissä pysymiseen, mutta omasta mielestä olisi ollut parempi että olisin kuollut jo kauan sitten. En vain ole vieläkään keksinyt riittävän varmaa keinoa. Pitäisi ajatella niin paljon, että saisi aikaan aukottoman suunnitelman tappaa itsensä varmasti, vielä kun omistaa maailman paskimman tuurin. Ja mähän en enää aio epäonnistua. En.

      Poista
    2. Mukava kuulla susta taas! Olenkin miettinyt tässä että
      mitäköhän sulle mahtaakaan kuulua ja missä meet.

      Luin sun uusimman kirjoituksen täällä blogissa ja jäin
      miettimään erästä seikkaa -nimittäin sitä, että sinä
      tosiaankin taidat pitää omaa tilaasi toivottomana.
      Ensimmäinen kysymys joka mieleen väistämättä tulee, on se, että mikäköhän saa sut sillä tavalla ajattelemaan. Haluatko kertoa enemmän?

      Toki mainitsit ylläolevassa viestissä, että esimerkiksi
      osastolla viettämäsi aika on ollut yhtä tyhjän kanssa -
      mutta hyvä kuitenkin, ettei tilanne huonommaksi siellä
      silloin mennyt. Osaatko miettiä, miksi osasto ei sun
      tapauksessa toiminut?

      Miten sulla ylipäätään menee? Ilmeisesti ei kovin hyvin
      kun kirjoittamasi sisältö on sellaista kuin on :(. Mitä
      tarkoitat mainitsemallasi normaalielämällä? Arkeako?

      Sanomattakin selvää on, että olen sinusta huolissani.
      Pidän sua arvokkaana ihmisenä ja toivon sulle hyvää.

      Mutta jatketaan keskustelua... Kerro ajatuksiasi :)

      Poista
    3. Äh, turha mun varmaan ees on sanoa, että oon pahoillani ku taas melkein kuukauden myöhässä vastaan sun kommenttiin.. Oon niin helvetin saamaton, en saa mitään aikaiseksi, ja vaikka oon käynyt kommenttisi lukemassa useemman kerran, en vaan oo saanut kirjotettua vastausta. Oon kuitenkin oikeesti kiitollinen siitä, että oot jaksanut kommentoida niin moneen kertaan ja yrittänyt tsempata ja antaa uusia näkökulmia asioihin.

      Jotenkin sen vaan tuntee, että ei mun kuulu olla täällä. Ei mun tilanne tuu tästä paremmaks muuttumaan ja tuntuu että vajoon aina vaan syvemmälle, vaikka hetkeksi saisinkin jostain kiinni. Kaikki vaan lipee käsistä ja tuhoutuu. Oon puhunut ja puhunut, enää en edes osaa, oon syöny lääkkeitä, oon saanu ties mitä hoitoja ja mikään ei vaan oo silti menny paremmaks. Siellä osastolla mä vaan lähinnä makasin sängyssä tai sohvalla ja tuijotin telkkaria. Söin ja oksensin tai sitten vaan söin tai sitten en syönyt tai sitten oksensin vaikken syönyt, ja ei kukaan tuntunu mun ongelmia syömiseen liittyen muistavan kun oon jo niin pitkään ollut ihan normaalipainoinen, oikeestaan oon yks vitun läskikasa. Mutta niin, ei se makoileminen siihen masennukseenkaan kyllä auta. Ei se osasto mua nostanu yhtään sieltä paskasta.

      Ja joo normaalielämällä mä tarkotan ihan kai normi arkea, tavallisia päivittäisiä rutiineja ja kanssakäymistä ihmisten kanssa ja sitä että jaksaa mennä suihkuun ja käydä koulussa tai jtn.

      Koulussa oon saanut jotenki käytyä, mutta nyt tuntuu taas ihan ylitsepääsemättömältä ja poissaoloja kertyy.. Tosin pääosin fyysisen huonovointisuuden takia mutta kuitenkin. Kaikki tuntuu olevan vaan paskaa. Paitsi kun pääsin mun parhaan ystävän luo viikonlopuksi, silloin tuntu, että ehkä tässä elämässä on ees jotain järkä, mulla oli oikeesti ees hetken hyvä olla, mutta heti kun nousin junaan, niin tuntu ett' kaikki taas romahti..

      Poista
  2. Ymmärrän ihan hyvin, että sulle on vaikeaa saada aloitetta esimerkiksi tuohon kirjoittamiseen aikaiseksi. Älä turhaan viiti itseäs siitä syyllistää :). Sehän kuuluu masennukseen että on vaikea saada asioita tehdyksi. Teet tietysti sen minkä jaksat, ja se riittää. Jos ei jollekulle riitä, niin eipä se sitten sinun murheesi ole. Elät omaa elämääsi.


    Hienoa että kuitenkin nyt sitten kirjoitit kun siltä tuntui ja jaksoit! Ymmärrän sun näkökulmasi tuohon mitä kerrot. Masennukseen (ja mahdollisesti myös muihin mielenterveyden häiriöihin) kuuluu tietysti, että ajattelee helposti asioista sinne negatiiviseen suuntaan. Toki samalla selveni se, miksei osasto auttanut (ainakaan merkittävästi).

    Kuitenkin tuossa lopussa kerrot, miten sulla oli hyvä olla siellä kaverin kanssa. Olen iloinen, että sulla on tällainen kaveri, ja aivan yhtä tärkeää on mielestäni se, että olet saanut myös positiivista ajateltavaa ja hyvää oloa :).

    Vaikka se varmasti vaikeaa on, niin suosittelen kyllä täysillä sulle sitä, että koita kehitellä itsellesi lisää tuollaista tekemistä, josta saat hyvän olon. Pirun vaikeaa se aloitteen tekeminen tuollaisiin pieniinkin asioihin vaan on, tiedän sen, mutta lopputuloksen perusteella äärimmäisen kannattavaa, jos järjellä ajattelee.

    Lieköhän tuo hyvän olon asioiden tekeminen sitä normaalielämää? Ainakin tuon perusteella, miten sen määrittelet, niin on. Pienistä asioista eteenpäin :). Romahdukset kuuluu kuvioihin, mutta jos koko ajan on ainakin yksi hyvän olon tavoite mielessä, niin sitä kohti onkin sitten hyvä lähteä romahtelujen jälkeen ;)

    Ps. Kirjoittelin tuossa päivällä samantyyppisen viestin, mutta vahingossa sitten menin kadottamaan sen bittiavaruuteen, joten piti uusi rustailla.

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3