Sivut

2014/09/30

ei ne ymmärrä, ei ne suostu myöntää

Ne katsoo mua muka huomaamattomasti, eikä tiedä mitä ajattelis.
Pitäisikö nauraa päin naamaa, tai mitä jos vaan säälien kattelis?

Niille tulee outo tunne, eivät tiedä mistä sellanen johtuu.
Mä tiedän, eikä se tuo mulle valitettavasti yhtään lohtuu.

Seison yksin korttelin kulmalla, seison yksin keskellä ihmismassaa.
Seison yksin seinään nojaten, enkä tiedä pitäskö sen mun mieltä rassaa.

Ne lähestyy mua, mutta lopulta kiertää mut kaukaa.
Välillä jos katse sattuu kohtaa, ne äkkii kasvonsa hautaa.

Silti ne sanoo mulle, "kaikki järjestyy".
Katsoo suoraan silmiin ja jatkaa "sä tuut viel menestyy".

Ne haluu satuttaa ja vittuilla, tai sit ne vaan ei tajua totuutta.
Ei ymmärrä, että ennen kuolemaa mä en tuu saavuttaan autuutta.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos oikeasti, kun välität, jaksat kysellä kuulumisia ja kirjoitat herätteleviä juttuja.

      En osaa sanoa miten mulla menee. Päivät kuluu sängyssä maaten, paitsi yleensä jaksan raahautua kouluu aamulla. Läksyjä en tee melkein ikinä ja keskittyminen on vaikeeta, oli kyse mistä vaan.

      Mä vaan kuljen päivästä toiseen, välillä suuremman ja välillä pienemmän ahdistuksen kera. Kaikki tuntuu niin turhalta ja merkityksettömältä. Yritän etsiä asioita, jotka pitäis mut pinnalla, mutta en osaa kiinnostua oikein mistään ja kaikki tuntuu niin yhdentekevältä, niin on kauheen vaikee löytää sellasia.

      Miten muuten sulla menee?

      Poista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3