Sivut

2014/11/21

en osaa, en pysty

Haluaisin panostaa kouluun ja oppia asioita. En kuitenkaan jaksa tehdä mitään sen eteen.
Haluaisin elää normaalia elämää, syödä normaalisti ja suht terveellisesti. Silti mä syön kaikkea paskaa ja oksentelen tai sitten syön ihan terveellistä ruokaa, mutta niin että punnitsen ja mittaan kaiken.
Haluaisin käydä salilla ja kuntonyrkkeilyssä, ehkä lenkilläkin. En vaan jaksa, ahdistaa kun mietin, että muut pitää mua lihavana tai ajattelee etten osaa.
Haluaisin olla kaikin tavoin terve. En vaan tiedä miten sellanen ois mahollista.
Haluaisin lopettaa itseni haukkumisen ja vähättelemisen. Mutta kun mä ansaitsen sen kaiken, oon niin paska ja turha.
Haluaisin puhua mun pään tyhjäksi polilla. Silti mä vaan aina jään aukomaan suuta enkä saa sanottua mitään.
Haluaisin päästä pois, kuolla. En kuitenkaan saa aikaiseksi mitään riittävän varmaa suunnitelmaa, enkä haluaisi olla luovuttaja.

Mä en tiedä haluanko enää jatkaa tähän blogiin kirjottamista. En mä kyllä muutenkaan tänne oo paljoo kirjotellu, mutta mua ahdistaa, että muutama henkilö tietää kuka mä oon. Ei niitä oo kun pari, mutta haluaisin voida kirjottaa täysin anonyymisti. En oo poistamassa tätä blogia, vaikka se nyt ei ketään kiinnostakaan. Kirjotan kyllä edelleen blogia, mutten täällä. Tai en tiiä vielä, että kirjottelenko tänne välillä; enhän mä nytkään oo paljoo tänne kirjotellu. Kiitos kuitenkin kaikille, jotka on jaksanut joskus kommentoida ja tsempata mua, etenkin norespitelle.

3 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta taas!

    Jos vaan jaksat ja tahdot, olisi mukavaa että kirjoittelisit jatkossakin tänne. Eikös se kirjoittaminen kuitenkin ole ihan mukavaakin?

    Haluaisit olls terve. Tuohon lauseeseen pysähdyin. Mitä tarkoitat tällä? Sitäkö, että osaisit nähdä itsesi kauniina ja osaisit rakastaa itseäsi?

    Miksi sanot, että olet tuollainen arvoton ja turha? Ja onko niin, ettet oikein tiedä miten elää? Eniten kiinnostaa tietää , osaatko miettiä syytä tuohon ajattelumalliin turhuudesta..

    Ymmärrän että tahtoisit käydä koulua ja haaveilet monista muistakin asioista. Elämä ja oma merkitys kun eivät ole kiinni suorituksista ja siitä, jaksaako vaikkapa opiskella. Olet arvokas ihminen omana itsenäsi js elämäsi on korvaamaton :)

    Mitäkö minulle kuuluu? Suorittelen tässä alta pois tätä valtion meille miespuoleisille määräämää velvollisuutta, ja samalla valmistaudun lääkiksen pääsykokeisiin. Viime aikoina olen myös alkanut kiinnostua erityisesti syömishäiriöistä ja niihin liittyvistä ajattelumalleista. Suomessa kun sen alan hoidossa tuntuu olevan paljonkin kehitettävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en vielä tiiä. Jos on sellanen fiilis niin kirjotan sitten. Mulla on paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta aina kun avaan tyhjän sivun eteeni, päähän tulee lukko, joka estää mua kirjottamasta sitä mitä mun päässä liikkuu. Suurin osa mitä kirjoitan jää niin kovin pintapuoliseksi, ja siitä seuraa se, että tunnen itseni säälittäväksi, kun ajattelen että joku lukee mitä oon kirjottanu, ja sitten siinä on vaan jotain turhaa lätinää, ja muut luulee että mulla ei oikeesti ees oo mitään ongelmaa ja yritän vaan esittää että olis.

      Terveellä tarkotan sitä, että pää ei olis jatkuvasti täynnä kaikkia inhottavia ajatuksia. Pystyis pitämään huolta itsestään ja nauttimaan asioista. Tuntis oikeesti jotain positiivisiakin tunteita. Voisin sanoa perheen jäsinille että rakastan niitä, ja oikeesti tarkottaa sitä. Tai siis kai mä niitä rakastan, mutta en vaan TUNNE sitä. En tunne mitään todellista välittämisen tunnetta ketään kohaan, vaikka periaatteessa välitänkin. Ahdistavaa. Haluisin pystyä hyväksymään itseni, vaikken sitten niin kauheasti itsestäni pitäisikään. Tottakai mä ymmärrän, että kaikkien elämässä on välillä vaikeuksia ja ongelmia, välillä ei jaksa ja haluu vaan hautautua peiton alle, mutta kun se on sitä koko ajan ja tuntuu niin merkityksettömältä. On niin raskasta elää sen järkyttävän pään sisällä olevan paskamyrskyn kanssa.

      Mä koen, että pilaan aina kaiken, enkä osaa auttaa vaikka haluaisin. Aiheutan vaan harmia ja pahaa oloa muille, kulutan toisten verorahoja vaan, koska en saa otettua itseeni niskasta kii. Mulle sanotaan että se johtuu mun masennuksesta, mutta mitä jos en ookaan masentunu, oon vaan paska? Mä en tee mun elämässä mitään järkevää, mulla ei ole todellisia tavotteita, eikä mikään kiinnosta, kaikki se vähä mitä joskus teen, teen vain siksi, että olisin edes vähän kiinni tässä yhteiskunnassa.
      Oon turha.

      Käyn koulussa, mutta mietin koko ajan miksi, koska ei musta tuu ikinä mitään. Kavereille sanon että harn varmaan sinne ja tänne, muta oikeesti mulla ei oo tippaakaan motivaatiota tai kiinnostusta. En jaksa oikeestaan ees haaveilla mistään ja tuntuu, että vaikka oisin terve, en silti jaksais elää. Mua ei vaan kiinnosta, elämä ei oo mua varten.

      Onko sulla vielä paljon sitä jäljellä?
      Tsemppiä pääsykokeisiin lukemiseen. :) Juu, sh-hoito on ihan todella puutteellista useammassakin paikassa.. Ja niitä hoitoa tarvitseviakin on paljon.

      Poista
  2. Saahan sitä kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Ei kukaan muu noin ajattele kuin sinä itse itsestäsi. Ajatuksia on monenlaisia.


    Tunteet tuntuvat erilaisilta eri tilanteissa. Ei sitä tarvitsekaan tuntua mitenkään erikoiselta. Elämä on enemmänkin kuin tunteita, joilla vieläpä on tapa vaihdella milloin mitenkin. Tietysti sinä välität läheisistäsi, ja se on aivan riittävä ja hyvä asia. Näin minä ajattelen. Tunteisiin vaikuttaa monta asiaa, ja olen kyllä varma, että tilanne muuttuu nykyisestä.


    Kyllä sinä masentuneelta vaikutat. Kuten tiedätkin. Syyttelet vaan kauheesti itseäsi ja siitä nuo ajatukset varmaan on lähtöisin. Minä en ainakaan pidä sinua turhana, eikä kyllä pitäisi moni muukaan. Olet arvokas ihminen, eikä masennus ja siihen liittyvät asiat (vaikka tuo ettei ole tavoitteita) määrittele arvoasi millään tavalla. Elämän ei kuulu olla suorittamista :)

    Minä näen sinut aika eri tavalla kuin sinä näet itsesi. Mielestäni sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka niitä etsitkin itsestäsi paljon. Olet arvokas sellaisena kuin olet, ja sellaisena myös riität. Elämäsi on arvokas, ja olet ainutlaatuinen ihminen. Jokainen ihminen elää omaa elämäänsä, ja toisten menestys näyttää jonkun mielestä suuremmalta kuin toisen. Pohjimmiltaan niin ei kuitenkaan voi olla. Me ihmiset kun olemme arvokkaita sellaisina kuin olemme, ja esimerkiksi ulkoinen menestys on vaan kuorta kaiken päällä, eikä tee meistä sen arvottomampia tai arvokkaampia. Muutenhan ihmisoikeuksillakaan ei olisi mitään väliä.

    Olen miettinyt tätä omalla kohdallanikin paljon. Sitä kun välillä vaan herää sellainen saamattomuuden tunne itseään kohtaan, kun vertaa itseään "toisiin". Jokainen elää omaa tietään, ja onni täytyy löytää sieltä, koska mistään muualta sitä ei löydä. Tässä on minullekin paljon opittavaa, vaikka sanat onkin helppo kirjoittaa.


    Voimia sulle paljon! Oon iloinen, että olet olemassa :)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihanalle joka jaksoit käyttää aikaasi kommentoimiseen. <3